Viestintä ja vuorovaikutus infrarakentamisen kiertotaloudessa – ”Ei uusiomateriaaleja takapihoillemme”

Tämän opinnäytetutkimuksen aiheena on viestintä ja vuorovaikutus infrarakentamisen kiertotaloudessa. Uusiomateriaalien käyttöä pyritään lisäämään infrarakentamisessa, jotta luonnonmateriaalien käyttöä voitaisiin puolestaan vähentää siellä, missä niiden käyttö ei ole teknisesti välttämätöntä. Erääksi merkittäväksi uusiomateriaalien käytön esteeksi on tunnistettu ennakkoasenteet ja tiedon puute. Puhutaan ns. NIMBY-ilmiostä (Not-in-my-back-yard), joka tarkoittaa vastustusta, joka johtuu kokijan lähialueelle suunnitelluista, epämiellyttäväksi koetuista, ympäristö- tai muita haittoja mahdollisesti aiheuttavista hankkeista.

Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon ja millaista vastustusta uusiomaarakentamiseen ja
uusiomateriaaleihin kohdistuu ja mitkä keinot auttavat hanketta ja toimijaa parantamaan hyväksyttävyyttä ja saavuttamaan sosiaalisen toimiluvan uusiomaarakentamiselle. Tutkimuksessa esitettiin tärkeimmät ohjauskeinot, joiden avulla uusiomateriaalien käyttöä pyritään lisäämään. Ohjauskeinot jaoteltiin tässä työssä hallinnollisiin, taloudellisiin ja informatiivisiin ohjauskeinoihin. Osa ohjauskeinoista on lainsäädännöllisiä ja siten velvoittavia määräyksiä, mutta on myös vapaaehtoisuuteen perustuvia ohjauskeinoja, joita noudattamalla voidaan päästä parempaan lopputulokseen ja vähentää hankkeeseen ja uusiomaarakentamiseen kohdistuvaa vastustusta.

Tutkimus koostui kirjallisuus-, kysely-, haastattelu- ja tapaustutkimuksesta. Avoimella verkko-
kyselyllä kartoitettiin, kuinka yleistä on vastustuksen kokeminen uusiomaarakentamiskohteissa ja mihin materiaaleihin sekä minkä tyyppisiin hankkeisiin vastustus useimmiten kohdistuu. Haastattelututkimuksessa käytiin tarkemmin läpi koettua vastustusta ja viestinnän merkitystä hyväksyttävyyden saavuttamisessa. Tapaustutkimuksessa tarkasteltiin neljää erityyppistä uusiomaarakennushanketta ja niissä tehtyä viestintää sekä esiintynyttä vastustusta.

Kyselyyn sekä haastatteluihin vastanneilla henkilöillä oli pääosin erittäin pitkä kokemus uu-
siomaarakentamisesta. Vastauksissa korostui siten uusiomateriaaleille myönteisten ja uusiomaarakentamista tuntevien henkilöiden näkemys. Vastausten perusteella kyselyyn vastanneet ja haastatellut ammattilaiset ovat kokeneet usein vastusta. Yleisimmin vastustuksen on koettu tulevan hankkeen sisältä tai muilta ammattilaisilta.

Tutkimuksen perusteella havaittiin uusiomaarakentamisessa vallitsevan edelleen tiedonpuu-
tetta. Tietoa on olemassa, mutta se on vain harvoille asiantuntijoille siiloutunutta, sillä sitä ei löydetä tai se on kieleltään liian teknistä. Lainsäädännön terminologia voi herättää pelkoja ja sitä kautta vastustusta. Kansantajuistamalla viestiä tehdään asiaa ymmärrettävämmäksi, jolloin myös pelot väistyvät.

Tutkimuksessa havaittiin myös vaikuttamismahdollisuuksien ja -käytäntöjen olevan tavallisille kansalaisille vieraita. Jos annettu palaute ei ohjaudu oikeille tahoille tai se ei liity kulloinkin käsiteltävään aiheeseen, voi epätietoisuus vaihtua vastustukseksi. Tiedotuksen ja viestinnän tulee olla rehellistä ja avointa sekä tapahtua oikea-aikaisesti, ennakoiden ja reagoiden muutoksiin nopeasti. Suoran vuorovaikutuksen havaittiin osaltaan ehkäisevän vastustusta, joka voi paisua kasvottomana vastustuksena helposti suureksikin.

Uusiomaarakentamisen yleistyessä ja arkipäiväistyessä, myös vastustus vähenee. Uutisarvon
löytäminen uusiomaarakentamisesta ja sen kiinnostavaksi tekeminen muillekin kuin asian parissa työskenteleville vaatii pitkäjänteistä toimintaa.