Uusiomaarakentamisen 20 vuotta – kehitystyön tuloksia ja katse tulevaan
Uusiomaarakentamisen UUMA-ohjelmien 20-vuotista taivalta juhlistettiin 5.11.2026 vuosiseminaarissa, jossa esiteltiin UUMA5-ohjelman tuloksia ja tarkasteltiin alan kehitystä sekä tulevaisuuden mahdollisuuksia.
Päivän aikana kuultiin uusiomateriaalien hyödyntämismahdollisuuksista, käytännön rakentamiskokemuksista, muuttuvasta sääntelystä sekä uusista ohjeistuksista ja työkaluista. Esityksissä korostui yhteinen haaste: miten materiaalit ja kehitetyt ratkaisut saadaan entistä laajemmin osaksi suunnittelun, hankintojen ja rakentamisen arkea?
Kaksi vuosikymmentä uusiomaarakentamisen kehittämistä – tulokset käyttöön
Seminaarin ensimmäisessä luentojaksossa luotiin katsaus UUMA-ohjelmien 20-vuotiseen historiaan, UUMA5-ohjelman tuloksiin sekä kiertotalouden edistämiseen hankintojen ja mittaroinnin avulla.
UUMA5-ohjelman (2024–2026) projektipäällikkö Marjo Koivulahti Rambollista esitteli ohjelman viiden työpaketin toimintaa. Tuloksena on syntynyt muun muassa ympäristölupamenettelyjen koulutusaineistoja, maankäytön ja materiaalivirtojen hallinnan oppaita, hankintakriteereitä sekä uusiomateriaalien hyödyntämistä tukevia ohjeita. Lisäksi on päivitetty ja täydennetty aikaisemmissa UUMA-ohjelmassa laadittuja malliasiakirjoja ja ohjeistuksia. Aineistot on koottu alan toimijoiden käyttöön UUMA-käsikirjastoon.
UUMA6-ohjelman valmistelu on jo käynnissä vuosille 2027–2029. Alustavissa suunnitelmissa painottuvat vaikuttamistyö ja jalkauttaminen, mikä tarkoittaa muun muassa materiaalivirtojen hallinnan viemistä käytäntöön, laaditun ohjeistuksen saavutettavuuden ja hankinnan kehittämistä, sekä materiaalikehityksen ja UUMA-rakentamisen edistämistä. Ohjelman lopullinen sisältö ja laajuus tarkentuvat rahoituksen myötä.
UUMA-toiminnan 20-vuotiskatsauksen esittivät Anna-Maija Pajukallio ympäristöministeriöstä, Juha Forsman Rambollista ja Tuomo Joutsenoja Kreatesta. Puheenvuoroissa tarkasteltiin alan kehitystä tutkimuksesta ja koerakentamisesta kohti uusiomaarakentamisen yleistymistä. Uusiomateriaalien tekninen tuntemus, hyväksyttävyys ja käyttömahdollisuudet ovat kehittyneet huomattavasti. Samalla toimintaympäristö on muuttunut: teknisen toimivuuden ja kustannusten rinnalle ovat nousseet ilmastovaikutukset ja resurssitehokkuus. Keskeistä on lainsäädännön ja viranomaismenettelyjen kehitys, jotka vaikuttavat voimakkaasti uusiomateriaalien käyttöön.
Jenni Rovio Motivasta esitteli UUMA5-ohjelmassa kehitetyt hankintakriteerit, joiden avulla tilaajat voivat edistää kiertotaloutta ja vähähiilisyyttä jo hankintavaiheessa. Kriteereitä on laadittu 15 kappaletta suunnittelijoiden kiertotalousosaamiseen, vähähiiliseen syvästabilointiin ja kierrätyskasvualustoihin. Ne ovat saatavilla Motivan ylläpitämässä julkisten hankintojen Kriteeripankissa(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).
Luentojakson päätti Keravan kaupungin Mariika Lehto, joka tarkasteli kiertotalouden toteutumista kaupungin infrahankkeissa ja sen mittaamista YAMK opinnäytetyössään kehitetyillä menettelyillä. Kiertotaloustavoitteiden saavuttaminen edellyttää konkreettisia mittareita ja toteumatietoa. Esimerkiksi uusiomateriaalien käyttöä, neitseellisten materiaalien korvaamista ja kaivumaiden hyödyntämistä on pystyttävä seuraamaan suunnittelusta rakentamiseen asti. Keravalla kiertotaloutta tarkasteltiin konkreettisten mittareiden avulla. Tarkastelussa olivat esimerkiksi uusiomateriaalien osuus, neitseellisen kiviaineksen korvaaminen, kaivumaiden hyödyntäminen sekä kokonaisjätemäärät suhteessa rakennettuun pinta-alaan (m2-asfaltoitu tai m2-puisto).
Uusiomateriaaleille uusia käyttökohteita – tutkimuksesta käytännön ohjeiksi
Toisessa luentojaksossa syvennyttiin uusiomateriaalien hyödyntämismahdollisuuksiin kasvualustoissa, ympäristörakentamisessa ja infran rakennekerroksissa sekä betonin kiertotalouden edistämiseen.
Aino-Kaisa Nuotio Rambollista esitteli käytetyn hiekoitussepelin, betonimurskeen, biohiilen ja kaivumaiden hyödyntämismahdollisuuksia kasvualustoissa ja ympäristörakentamisessa. Materiaaleilla on huomattavaa potentiaalia, mutta niiden käyttö edellyttää käyttökohdekohtaista soveltuvuuden arviointia, laadunvarmistusta ja selkeitä toimintatapoja. Esimerkiksi biohiilen hyödyistä on saatu lupaavia laboratoriotuloksia, mutta sen vaikutuksista kasvillisuuteen, hulevesien puhdistukseen, kustannuksiin ja hiilen varastointiin tarvitaan lisää käytännön näyttöä.
Anniina Määttänen AFRYstä käsitteli jätteenpolton pohjakuonan, purettavien päällysrakennekerrosten materiaalien sekä kaivannaisteollisuuden sivukivien hyödyntämistä. UUMA5-ohjelmassa on kehitetty näiden materiaalien tutkimista, kelpoisuuden osoittamista ja käyttöä tukevia alustavia toimintamalleja perustuen aiheita käsitteleviin työpajoihin. Jätteenpolton pohjakuonasta on jo hyviä käyttökokemuksia ja materiaali soveltuu oikein suunniteltuna rakenteisiin, mutta pitkäaikaiskestävyys vaatii lisäselvityksiä. Purettavien rakennekerrosten materiaalit ja uusiokäyttö tulisi ensisijaisesti tunnistaa työmaalla. UUMA5-ohjelmassa on laadittu lohkokaavio purettavien päällysrakennemateriaalien tutkimiseen ja laadun todentamiseen, kaivannaisteollisuuden sivukivien hyödyntämisen myöhemmin tehtävää ohjeistusta varten on laadittu sisällysluetteloehdotus.
Saara Kämppi AFRYstä esitteli betonin kiertotalouden muistilistan, joka auttaa huomioimaan materiaalitehokkuuden koko rakentamisen elinkaaren aikana. Yhteistyössä alan asiantuntijoiden kanssa laadittu muistilista sisältää 41 toimenpidettä strategisesta suunnittelusta rakenteiden käyttöön, kunnossapitoon ja uuteen elämään. Muistilista soveltuu niin tilaajien, suunnittelijoiden, tuotetoimittajien kuin rakentajienkin hyödynnettäväksi etenkin liikenneväylien, ympäristörakenteiden sekä kaupunkiympäristön rakentamisessa.
Luentojakson esityksiä yhdisti ajatus siitä, että kiertotalous ei ole vain materiaalien kierrättämistä. Olennaista on välttää tarpeetonta materiaalinkäyttöä, hyödyntää olemassa olevia rakenteita ja löytää uusiomateriaaleille niiden ominaisuuksien kannalta mahdollisimman korkearvoiset käyttökohteet.
Sujuvat menettelyt, yhteentoimiva data ja ennakoiva maankäyttö tukevat materiaalikiertoja
Kolmannessa luentojaksossa tarkasteltiin uusiomaarakentamisen käytännön edellytyksiä: materiaalien oikeudellista asemaa, tiedonhallintaa sekä maankäytön suunnittelua.
Mari Dahl AFRYstä esitteli ei-enää-jätettä- eli EEJ-menettelyä, jonka avulla uusiomateriaali tietyin edellytyksin siirtyy jätelainsäädännön piiristä tuotetta koskevan sääntelyn piiriin. Jätestatuksen poistamiseen on kolme tapaa: EU:n EoW-asetus, Suomen EEJ-asetus tai tapauskohtaisesti, mikäli kriteereitä ei ole asetettu EU:n tai kansallisella tasolla. Vuoden 2027 alussa käyttöön tuleva uusi UTU-menettely tarjoaa erillisen väylän sivutuote- ja EEJ-luokittelupäätösten hakemiseen. Menettelyjen kehittäminen voi helpottaa materiaalien tuotteistamista, mutta teknisen ja ympäristökelpoisuuden osoittaminen sekä laadunvarmistus säilyvät keskeisinä vaatimuksina.
Noora Arola Sitowisesta korosti yhteentoimivan materiaalitiedon merkitystä. Uusiomateriaalien kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, ellei materiaaleista ole saatavilla riittävästi tietoa esimerkiksi niiden määrästä, sijainnista, laadusta ja saatavuusajankohdasta. Tavoitteena ei ole rakentaa yhtä suurta tietojärjestelmää, vaan mahdollistaa tiedon siirtyminen eri järjestelmien ja hankevaiheiden välillä yhteisten käsitteiden, luokitusten ja tietorakenteiden avulla. Arola korosti, että materiaalitietoa on päivitettävä elinkaaren aikana, jotta käytöstä kertyvä data on hyödynnettävissä seuraavissa hankkeissa.
Sameli Sivonen Sitowisesta esitteli maankäytön suunnittelijoille laadittua opasta, jonka tavoitteena on tuoda uusiomaarakentamisen mahdollisuudet mukaan jo kaavoituksen varhaisissa vaiheissa. Keskeisiä keinoja ovat rakentamisen massatarpeiden vähentäminen, materiaalien paikallisen hyödyntämisen ennakointi sekä käsittely- ja välivarastointialueiden huomioiminen eri kaavatasoilla. Massakoordinaatio yhdistää parhaimmillaan kuntarajat ylittävät hankkeet ja ohjaa tiedolla johtamiseen, jolloin uusiomaarakentamisen hyödyt toteutuvat parhaiten.
Esitykset osoittivat, kuinka tiiviisti sääntely, tieto ja suunnittelu liittyvät toisiinsa. Materiaalien hyödyntäminen edellyttää paitsi soveltuvia menettelyjä myös tietoa siitä, mitä materiaaleja on saatavilla, milloin niitä syntyy ja missä niitä voidaan käyttää.
Muuttuva lainsäädäntö ja käytännön rakentamiskokemukset
Neljännessä luentojaksossa tarkasteltiin uusiomaarakentamisen sääntelyn ajankohtaisia sekä asfalttirouheen ja jätteenpolton käsitellyn pohjakuonan hyödyntämistä.
Anna-Maija Pajukallio ympäristöministeriöstä loi katsauksen kiertotalouden lainsäädäntökehitykseen. Valmisteilla on useita uusiomateriaalien käyttöön vaikuttavia uudistuksia, kuten jätelain kehittäminen kiertotalouslaiksi, MARA- ja MASA-asetusten valmistelu sekä EU-tason EoW-kriteerit rakennus- ja purkujätteistä valmistetuille kiviaineksille. Muutoksilla pyritään edistämään materiaalien hyödyntämistä ja sujuvoittamaan menettelyjä ympäristönsuojelun vaatimukset huomioiden.
Tampereen yliopistosta Pirjo Kuula esitteli asfalttirouheen käytön parhaita käytäntöjä. Asfalttirouhe kannattaa ensisijaisesti hyödyntää uuden asfaltin valmistuksessa, jolloin sekä kiviaines että arvokas bitumi saadaan uudelleen käyttöön. Laadukas kierrätys edellyttää materiaalin ominaisuuksien tuntemista, asianmukaista varastointia ja huolellista asfalttimassan suunnittelua.
Jouni Marjaniemi Väylävirastosta esitteli valtatiellä 12 toteutettua jätteenpolton käsitellyn pohjakuonan koerakentamista. Vuonna 2026 rakennetuilla koeosuuksilla tutkitaan pohjakuonan soveltuvuutta tien rakennekerroksiin. Rakentamisen alustavien kokemusten perusteella materiaalien käsiteltävyys ja tiivistettävyys vastasivat pääosin tavanomaisia kiviaineksia. Teknisen toimivuuden arviointi varmistetaan kuitenkin laboratoriotutkimuksilla ja pitkäaikaisseurannalla.
Luentojakson yhteisenä viestinä korostui, että uusiomateriaalien tarkoituksen- ja arvonmukainen käyttö toteutuu toimivalla sääntelyllä ja materiaalien ominaisuuksien ja pitkäaikaistoimivuuden tuntemisella.