Siirry sisältöön

Miten maankäytön suunnittelulla voidaan edistää uusiomaarakentamista – ja miksi hyvät suunnitelmat eivät aina muutu käytännön toiminnaksi? UUMA-ohjelmien 20-vuotisjuhlaseminaarin paneelikeskustelussa 5.11.2026 nousivat esiin maa- ja kiviainesvirtojen ennakointi, kiertotalouden tarvitsemat käsittely-, jalostus- ja välivarastoalueet, kuntien ja yritysten yhteistyö sekä vastuunjaon merkitys.

Keskustelun keskeinen viesti oli, ettei kiertotalous toteudu pelkillä kaavamerkinnöillä, vaan edellyttää suunnittelun, rakentamisen ja materiaalivirtojen hallinnan yhteensovittamista.

Paneelikeskusteluun osallistuivat Satu Virtanen Lahden kaupungilta, Ville Routama Rudukselta, Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta, Sameli Sivonen Sitowisesta, Kimmo Kuisma Helsingin kaupungilta ja Simo Karetie Uudenmaan liitosta. Keskustelua johti Juha Laurila INFRA ryä.

Kiertotaloudelle on varattava tilaa jo yleiskaavoituksessa

Maa- ja kiviainesten tehokas hyödyntäminen edellyttää alueita, joilla materiaaleja voidaan käsitellä, jalostaa ja välivarastoida. Näiden alueiden tarve olisi tunnistettava mahdollisimman varhain, mieluiten jo yleiskaavoituksessa.

Kaavoituksessa tarvitaan myös joustavuutta. Liian yksityiskohtaiset ja ehdottomat kaavamääräykset voivat estää tulevaisuudessa kehittyvien kiertotalousratkaisujen toteuttamisen.

Satu Virtanen Lahden kaupungilta kertoi, miten Lahdessa on laadittu rakentamisen kiertotaloutta tukeva kartta ja tunnistettu yleiskaavoituksessa maa- ja kiviainesten käsittelyyn soveltuvia alueita. Kaavoituksessa on mahdollistettu myös alueiden väliaikainen käyttö ennen niiden lopullisen käyttötarkoituksen toteutumista.

Virtanen kuitenkin muistutti, ettei aluevaraus vielä takaa kiertotaloustoiminnan käynnistymistä. Tavoitteet on vietävä osaksi organisaatioiden toimintatapoja, suunnitteluprosesseja, hankintoja ja sopimusseurantaa.

Materiaalivirtojen hallinta vaatii kokonaisuuden ymmärtämistä

Kimmo Kuisma Helsingin kaupungilta korosti suurten aluehankkeiden pitkäjänteistä suunnittelua sekä rakentamisen eri vaiheiden ja keskinäisten riippuvuuksien tunnistamista.

Esimerkiksi Helsingin Kuninkaantammessa kaavoituksen ja rakentamisen yhteensovittaminen mahdollisti Paloheinän tunnelin rakentamisessa syntyneen louheen hyödyntämistä lähialueella. Näin vähennettiin merkittävästi maa-ainesten kuljettamista.

Malmin entisen lentokentän alueella puolestaan rakentamisen aikajänne ulottuu vuosikymmenten päähän. Alueen massataloutta on suunniteltava kokonaisuutena, jossa huomioidaan rakentamisen vaiheistus, tarvittavat materiaalit sekä muualla syntyvien massojen hyödyntämismahdollisuudet.

Kuisman puheenvuoroissa korostui, että materiaalivirtojen hallinta ei ole yksittäisen työmaan kysymys, vaan olennainen osa laajempaa maankäytön ja rakentamisen toteutussuunnittelua.

Yhteistyötä tarvitaan myös kuntarajojen yli

Simo Karetie Uudenmaan liitosta nosti esiin maakuntatason suunnittelun ja kuntien välisen yhteistyön merkityksen. Kiertotalouden kannalta tärkeät materiaalivirrat, käsittelyalueet ja suuret infrahankkeet eivät noudata kuntarajoja.

Alueiden käytön resurssitehokkuutta voidaan parantaa ennakoimalla rakentamisen sijoittumista ja tunnistamalla maa-aineshuollon tarpeita seudullisesti. Yhteistyötä tarvitaan myös hyvien käytäntöjen jakamiseen ja kuntien osaamisen vahvistamiseen.

Karetie kiinnitti huomiota kuntien rajallisiin resursseihin. Kehittämistyölle ei välttämättä löydy aikaa tai selkeää vastuuta, vaikka parempi materiaalivirtojen hallinta voisi tuottaa myös taloudellisia säästöjä.

Kiertotalouden Green Deal -sitoumukset nousivat keskustelussa esiin yhtenä keinona vahvistaa kuntien sitoutumista ja johtamista.

Yritysten materiaaliosaaminen mukaan suunnitteluun

Ville Routama Rudukselta painotti kiviaines- ja kierrätysalan toimijoiden käytännön asiantuntemusta. Yrityksillä on tietoa materiaalien saatavuudesta, alueellisista kuljetusvirroista sekä mahdollisuuksista hyödyntää maa- ja kiviaineksia eri hankkeissa.

Tätä osaamista olisi tärkeää hyödyntää jo maankäytön suunnittelun varhaisessa vaiheessa. Materiaalien paikallisen kierrättämisen mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä, jos tieto materiaalien saatavuudesta ja hankkeiden aikatauluista eivät kulje riittävän ajoissa tai jos kaavalliset rajoitukset estävät materiaalien käsittelyn ja hyödyntämisen.

Routama nosti esiin myös materiaalien tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen. Esimerkiksi betonimurskeen ominaisuuksia tulisi hyödyntää mahdollisimman korkeaa jalostusarvoa tuottavissa käyttökohteissa, kun taas vaikeammin hyödynnettäville materiaaleille, kuten ylijäämäsaville, olisi löydettävä saville sopivia ratkaisuja.

Luonnonvarojen säästäminen alkaa rakentamisen tarpeen arvioinnista

Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta muistutti, että maankäytön suunnittelussa on tarkasteltava kiertotalouden lisäksi luonnon monimuotoisuutta ja arvokkaiden luonto- sekä kulttuuriympäristöjen säilymistä.

Ensisijaista on pohtia, minne rakennetaan ja kuinka paljon rakentaminen edellyttää uusien maa-ainesten ottamista. Turhaa materiaalien kuljettamista ja luonnonympäristön muuttamista tulee välttää.

Veistola korosti maakuntatason suunnittelun ja kuntien välisen yhteistyön merkitystä. Keskustelussa nousi esiin, että kiertotalousratkaisuja ja luonnon monimuotoisuutta tukevia toimia voidaan toteuttaa rinnakkain myös teollisuus- ja rakentamisalueilla.

Massakoordinaatiolle tarvitaan selkeä vastuu

Sameli Sivonen Sitowisesta nosti esiin yhden käytännön toteutuksen keskeisimmistä ongelmista: massakoordinaatiolle ei aina ole nimetty vastuuhenkilöä tai -ryhmää.

Jos materiaalivirtojen yhteensovittaminen jää muiden tehtävien ohessa tehtäväksi, mahdollisuuksia hyödyntää maa-aineksia hankkeiden välillä menetetään helposti. Erityisesti hankkeiden erilaiset aikataulut sekä käsittely- ja välivarastointialueiden puute vaikeuttavat materiaalien tehokasta hyödyntämistä.

Sivonen ehdotti ratkaisuksi myös skenaariotarkasteluja. Niiden avulla voitaisiin ennakoida, mitkä materiaalivirrat toteutuvat varmasti ja mitkä riippuvat hankkeiden etenemisestä.

Hänen mukaansa maankäytön suunnittelussa tulisi kiinnittää huomiota myös rakentamisen pinta-alan ja maa-ainesten muokkaustarpeen vähentämiseen. Mitä varhaisemmassa vaiheessa nämä kysymykset huomioidaan, sitä enemmän mahdollisuuksia suunnittelulla on vaikuttaa materiaalien käyttöön.

Suunnitelmista käytännön toimintaan

Paneelikeskustelun loppukierroksella korostuivat varhainen ennakointi, materiaalien tarkoituksenmukainen hyödyntäminen, taloudelliset ohjauskeinot, kuntien sitoutuminen sekä kokonaisuuden hallinta.

Keskustelu osoitti, että kiertotalouden edistämiseen on jo olemassa runsaasti tietoa ja käytännön ratkaisuja. Haasteena on saada ne toimimaan yhteen eri suunnittelutasojen, organisaatioiden ja hankkeiden välillä.

Kiertotalouden mahdollisuudet luodaan suunnittelussa, mutta tulokset syntyvät vasta, kun aluevaraukset, materiaalitieto, vastuut ja rakentamisen aikataulut kohtaavat käytännössä.