Uusiomaarakentamisen vuosiseminaari 2025 – ratkaisuja vähähiiliseen infraan ja asfalttijätteen resurssitehokkaaseen käyttöön

UUMA-ohjelman vuosiseminaariin 26.11.2025 osallistui paikan päällä ja etänä arviolta lähes 300 osallistujaa yrityksistä, kunnista, valtion virastoista, järjestöistä ja tutkimus- ja oppilaitoksista.

“UUMA-yhteistyölle on selkeä tilaus: tarvitsemme eri toimijoiden välistä yhteistyötä, uusiomaarakentamisen hyvien käytäntöjen jakamista sekä systemaattista seurantaa. Meillä on kaikki mahdollisuudet edistää resurssiviisasta infrarakentamista merkittävästi – emme tarvitse välttämättä mitään ihmeellistä ja täysin uutta, vaan pystymme parantamaan tekemistämme yksinkertaisesti tekemällä asiat paremmin. Tilaajilla, kuten kaupungeilla ja Väylävirastolla, on ratkaiseva rooli muutoksen vauhdittamisessa”, totesi puheenjohtaja Mikko Suominen, Helsingin kaupungilta.

Katse kiertotalouden käytännön ratkaisuihin

Päivän puheenvuorot tarjosivat läpileikkauksen siitä, miten vähähiilisyys ja kiertotalous näkyvät jo konkreettisina ratkaisuina infrarakentamisen arjessa ja missä kohdin työtä vielä riittää. Teemoina olivat muun muassa uusiomateriaalien hyödyntäminen infrassa, käynnissä olevien kehityshankkeiden opit sekä ajankohtaisten selvitysten ja lainsäädännön eteneminen.

UUMA-ohjelmassa kehitetyt maamassojen vähähiilisen syvästabiloinnin hankintakriteerit julkaistiin vuosiseminaarissa. Julkaistut kriteerit helpottavat vähähiilisten sideaineiden ja vähähiilisen syvästabiloinnin vaatimista jo hankintavaiheessa.

”Vähähiilisen syvästabiloinnin kriteerit on kehitetty tiiviissä yhteistyössä: saman pöydän ääreen on tuotu infrarakentamisen tilaajat, suunnittelijat, urakoitsijat ja materiaalitoimittajat. Kriteerit pohjautuvat pitkäjänteiseen valmisteluun sekä alan toimijoiden yhteiseen näkemykseen ja käytännön kokemuksiin. Kriteereitä hankinnoissa käyttämällä voidaan edistää merkittävästi syvästabiloinnin vähähiilisyyttä”, sanoo johtava asiantuntija Suvi Sippola, Motivasta.

Ympäristöministeriön tilannekatsauksessa ympäristöneuvos Anna-Maija Pajukallio kertoi miten kiertotaloutta ja vähähiilisyyttä viedään eteenpäin sääntelyssä ja käytännön hankkeissa. Vuoden 2026 alussa toimintansa aloittava Lupa- ja valvontavirasto (LVV) kokoaa samaan ”yhden luukun” palveluun esimerkiksi YVA-menettelyt, ympäristö- ja vesiluvat sekä luonnonsuojelun poikkeusluvat. Ympäristöministeriö esitteli MASA- ja YSL 14 a -kokonaisuuden päivitystä, jossa täsmennetään muun muassa kaivumassojen määritelmiä, tutkimusvelvoitteita sekä ilmoitusmenettelyjä hyödyntämiselle, välivarastoinnille ja sideainekäytölle. Tavoitteena on selkeämpi, riskiperusteinen sääntely, jossa suunnitelmallisuus ja massojen käyttö vain rakentamisen edellyttämässä laajuudessa korostuvat.

Uusien materiaalien tuotteistamista käsittelevässä UTU-menettelyä koskevassa puheenvuorossa kuvattiin keskitettyä ratkaisumallia, jossa sivutuotteeksi tai ”Ei enää jätettä” -luokittelusta päättäisi jatkossa lupa- ja valvontaviranomainen. Samalla perustetaan uusiomateriaalirekisteri, johon kootaan kaikki luokittelupäätökset. Menettelyn tavoitteena on ympäristölupaa kevyempi, nopeampi ja ennakoitavampi polku uusille materiaaleille.

Kiertotalouslain valmistelusta kuultiin katsaus, jossa korostuivat jätehierarkian vahvistaminen, laadukkaan kierrätyksen edistäminen sekä uudet ohjauskeinot, kuten lakisääteinen kiertotaloussuunnitelma ja käyttöosuusvelvoitteet esimerkiksi infrarakentamisen materiaaleissa.

Vantaan ratikan massakoordinaatio -esityksessä kerrottiin Seutumassa-paikkatietopalvelun ja Zero Waste -siirtoasiakirjasovelluksen yhdistelmästä. Niiden avulla massavirtoja voidaan suunnitella ja seurata tarkasti, lyhentää kuljetusmatkoja ja varmistaa, että uusiomateriaalit päätyvät tarkoituksenmukaisiin kohteisiin.

Kiertotalouden green deal on vapaaehtoinen kansallisia luonnonvaratavoitteita edistävä sitoumus. Motivan puheenvuorossa kannustettiin organisaatioita tekemään näitä kunnianhimoisia sitoumuksia ja pääsemään sitä kautta osaksi edelläkävijöiden verkostoa ja saamaan yhteistyömahdollisuuksia, näkyvyyttä, tukea, tietoa ja sparrausta. Kymmenkunta organisaatiota on jo tehnyt infrarakentamiseen liittyvän sitoumuksen, joissa on asetettu tavoitteita muun muassa uusiomateriaalien käytölle, massakoordinaatiolle ja kiertotalouskriteerien sisällyttämiselle hankintoihin.

Tutkimukset ja opinnäytetyöt vahvistavat tietopohjaa

Seminaarissa esiteltiin laaja kattaus opinnäytetöitä ja tutkimuksia, jotka syventävät uusiomaarakentamisen tietopohjaa ja tuovat konkreettisia ratkaisuja suunnitteluun ja toteutukseen.

Yhtenä esimerkkinä oli Eva-Maria Tavastin YAMK-opinnäytetyö Betonimurske kasvualustassa, jossa pilotoitiin betonimurskeen käyttöä puiden kantavassa kasvualustassa. Tulosten perusteella betonimurskeella on potentiaalia luonnonkiviaineksen korvaajana, kun lainsäädäntö ja erityisesti purkubetonin asema selkeytyvät. Betonimurskeen käyttö edistää kiertotaloutta, säästää luonnonvaroja, on kustannustehokasta ja sitoo ilmakehän hiilidioksidia. Käytön laajentamisen haasteina nähtiin soveliaan betonimurskeen rajallinen saatavuus sekä kasveihin liittyvän lisätutkimuksen tarve.

Samalle teemalle jatkoa tarjosivat esitykset Hiekoitussepelin ja betonimurskeen käytöstä kasvualustoissa (Aino-Kaisa Nuotio, Ramboll) sekä Kaivumaiden ja haitallisten vieraslajien hyödyntämisestä kasvualustoissa (Anu Riikonen, Sitowise), joissa tarkasteltiin erityisesti käytännön haasteita, riskien hallintaa ja mahdollisuuksia yhdistää viherrakentaminen ja kiertotalous kestäväksi kokonaisuudeksi.

DI-työssä Kestävä maarakentaminen vesihuoltoverkosto- ja katurakentamishankkeissa (Emma Laukkarinen, Aalto-yliopisto) tarkasteltiin, miten uusiomateriaaleja ja elinkaariajattelua voidaan tuoda osaksi arkisia, mutta laajavaikutteisia infrahankkeita. Tampereen yliopiston esitys Verkoston ja uusiomateriaalien yhteensopivuuden testaamisesta (Minna Leppänen) puolestaan toi esiin ohjeistusta ja testauskäytäntöjä, joilla varmistetaan, että uudet materiaalit ovat yhteensopivia olemassa olevan maanalaisen infrastruktuurin kanssa.

AMK-työssä Stabiloitujen kaivumassojen hyödyntämisen nykytilaselvitys (Päivi Liukkonen, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu) osoitettiin, että syvästabiloituja kaivumaita voidaan hyödyntää monipuolisesti esimerkiksi valleissa, kaivantojen täytöissä sekä maisemarakentamisessa. Käytännön haasteiksi nousivat kuitenkin sopivien hyötykäyttökohteiden ja välivarastointipaikkojen puute sekä tulkintaerot jäteluonteesta ja luvitustarpeesta. Käynnissä olevilta MASA-asetustyöltä ja YSL-muutokselta odotetaan selkeytystä näihin kysymyksiin.

Uusiomateriaalien turvallinen käsittely oli esillä DI-työssä Uusiomateriaalien työturvallisuus (Saara Kuusijärvi, Tampereen yliopisto). Työssä tunnistettiin keskeisiksi riskeiksi muun muassa pölyaltistus, korkea tai matala pH, haitta-aineet ja kvartsipöly, ja esiteltiin käytännön ratkaisuja riskien hallintaan niin laboratorioissa kuin työmailla: materiaalien kostutus, kohdepoistot, paineistetut konehytit, tarkoituksenmukaiset henkilönsuojaimet sekä selkeä ohjeistus ja perehdytys.

Yhteistä opinnäytetöille oli, että ne tarjosivat suoraan hyödynnettävää tietoa suunnittelijoille, hankintoja valmisteleville tilaajille ja urakoitsijoille. Samalla ne osoittivat, miten vahvasti kiertotalous on kiinnittynyt infra-alan koulutukseen ja tutkimukseen.

Paneelikeskustelu: Asfalttijätteen resurssitehokas käyttö

Yksi päivän odotetuimmista osuuksista oli paneelikeskustelu, jossa tarkasteltiin asfalttijätteen resurssitehokasta käyttöä talouden, ilmaston ja luonnonvarojen näkökulmista. Paneelin puheenjohtajana toimi Infra ry:n Juha Laurila.

Paneelissa kuvattiin asfaltin nykyinen kierto Suomessa: purkuasfaltti ohjautuu ensisijaisesti takaisin asfalttiin, mikä on teknisesti ja taloudellisesti perusteltua korkealaatuista kierrätystä, koska rouheen arvo on suurin asfalttiasemalla ja bitumin korvaus hyödynnetään tehokkaimmin juuri asfalttituotannossa. Suurimman paineen alla ovat kasvukeskukset, erityisesti pääkaupunkiseutu, joissa vastaanottokapasiteetti on ajoittain täynnä ja kuljetusmatkat pitenevät.

Keskustelussa korostettiin, ettei pelkkä varastointi ole kiertotaloutta vaan materiaalin tulisi pysyä kierrossa. Poikkeustilanteisiin tarvitaan ”varaventtiilejä”, jotta ylivarastotilanteita voidaan purkaa hallitusti. Samalla todettiin, että tietopohja on yhä puutteellinen, ja ratkaisuksi nostettiin YLVA- ja siirtoasiakirjarekisterien sekä käytännön seurannan kehittäminen.

Tilaajilla todettiin olevan merkittävä rooli kierrätyksen ohjaamisessa.

Jos asfalttiasemien kapasiteetti ei riitä, rouheelle nähtiin vaihtoehtoisia käyttökohteita päällysteen välittömästi alapuolisissa kerroksissa tai sekoitusjyrsinnän kautta paikan päällä, mutta syvemmälle päällysrakenteen kerroksiin tai pengertäyttöön rouhetta ei tulisi ohjata rouheen kierrosta toisarvoiseen käyttöön poistumisen takia ja myös sen heikon vedenläpäisevyyden ja mahdollisen deformoitumisen vuoksi. Väyläviraston kohteissa rouheen käyttöä saatetaan rajoittaa päällysteen elinkaarta optimoitaessa ja mahdollistettaessa remixaus seuraavan päällystyksen yhteydessä.

Paneelissa nostettiin esiin myös EU-tasolla valmisteltavat geneeriset ”Ei enää jätettä” -kriteerit kierrätyskiviaineksille, joiden pelättiin voivan ohjata asfalttirouhetta pois korkealaatuisemmasta käytöstä. Yhteinen näkemys oli, että vastuu asfalttijätteen resurssitehokkaasta kierrosta on koko ketjulla: jätteenhaltijoilla, tilaajilla, suunnittelijoilla ja urakoitsijoilla. Heidän yhteistyöllään varmistetaan, että asfalttijäte pysyy mahdollisimman korkeassa kierrossa ja tukee aidosti vähähiilistä infrarakentamista.

UUMA-yhteistyön merkitys ja tulevaisuuden suunta

Kolmivuotinen UUMA5-ohjelma on edennyt hyvin kaikissa työpaketeissa, joissa on jo valmistunut ohjeistusta koekäyttöön. Muiden ohjeistusten, selvitysten ja julkaisujen arvioidaan valmistuvan ohjelman päättyessä ensi vuoden lopussa.

Keskustelut ja esitykset vahvistivat kuvaa UUMA-ohjelmasta ainutlaatuisena foorumina, jossa tilaajat, urakoitsijat, materiaalitoimittajat, viranomaiset ja asiantuntijat etsivät yhdessä ratkaisuja vähähiiliseen, resurssiviisaaseen infrarakentamiseen.

“UUMA-vuosiseminaari on vuosi vuodelta suositumpi. Olen ollut järjestämässä UUMA-seminaareja pitkälti yli kymmenen vuoden ajan, ja tämä on ensimmäinen kerta, kun ilmoittautuneiden määrä ylitti 300 henkilön rajan. Tuntuu hyvältä, että uusiomaarakentaminen kiinnostaa yhä useampaa ja olemme onnistuneet saamaan paljon kiinnostavia ja ajankohtaisia esityksiä seminaariohjelmaan”, kertoo ohjelmapäällikkö Marjo Koivulahti Rambollista.

”Vuosittaiset UUMA-seminaarit ovat loistava tapa pysyä kärryillä alan uusimmista kuulumisista ja tavata uusiomateriaalien parissa työskenteleviä asiantuntijoita. Seminaarissa esimerkiksi paneelikeskustelu asfaltin kiertotaloudesta avasi hyvin erilaisia näkemyksiä, joita aiheeseen liittyy”, sanoo Henna Teerihalme Väylävirastosta.

Kiitos kaikille seminaariin osallistuneille ja sen sisältöihin panostaneille – yhteistyöllä rakennetaan vähähiilistä ja resurssiviisasta infrarakentamista.

UUMA5-ohjelma jatkaa työtään uusiomaarakentamisen edistämiseksi yhdessä laajan kumppaniverkoston kanssa.

Seminaarin esitysmateriaalit löytyvät koottuna UUMA-ohjelman verkkosivuilta.

Lisätietoa

UUMA-ohjelman vuosiseminaarin materiaalit

UUMA:n käsikirjasto- ja materiaalipankki

Uutinen 26.11.2025: Vähähiilisen syvästabiloinnin hankintakriteerit julkaistu