Uusiomaarakentamisen termit

Alempi ohjearvo

Haitallisen aineen pitoisuusarvo, jota käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, ellei aluetta käytetä teollisuus-, varasto- tai liikennealueena tai muuna vastaavana alueena tai ellei kohdekohtaisella riskinarvioinnilla ole toisin osoitettu (VNa 214/2007).

Arvoa lisäävä kierrätys (upcycling)

Materiaalin jalostamista ja käyttämistä tarkoituksessa, jossa lopputuotteen laatu tai arvo on korkeampi kuin alkuperäisen materiaalin.

Arvoa vähentävä kierrätys (downcycling)

Materiaalia käytetään toissijaisessa tai vähempiarvoisessa käyttötarkoituksessa kuin mihin se soveltuisi tai se muutetaan vähemmän arvokkaaksi materiaaliksi.

AVI

Aluehallintovirasto (AVI) oli toimivaltainen viranomainen ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön alaan kuuluvissa lupa- ja muissa hakemusasioissa. Nykyisin Lupa- ja valvontavirasto ks. LVV.

CE-merkintä (ransk. Conformité Européenne)

Tuotteiden CE-merkinnästä annetun asetuksen (EY) N:o 765/2008 ja rakennustuoteasetuksen (EU) N:o 305/2011 mukaisella CE -merkinnällä tuotteiden valmistaja ilmoittaa tuotteen ominaisuudet yhdenmukaisella eurooppalaisella tavalla ja vakuuttaa, että merkinnän yhteydessä ilmoitetut tekniset tiedot on varmistettu tuotetta koskevan ja EU:n virallisessa lehdessä julkaistun harmonisoidun tuotestandardin tai eurooppalaisen teknisen arvioinnin mukaisesti.

CLP-asetus (Classification, Labelling and Packaging of substances and mixtures)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 kemikaalien luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta.

CO2e-päästö

Kasvihuonekaasupäästö, jonka ilmastovaikutus on muunnettu hiilidioksidiekvivalentiksi eli vastaamaan sitä hiilidioksidimäärää, jolla olisi sama ilmastoa lämmittävä vaikutus tietyllä aikajänteellä.

EJJ

Ei enää jätettä. Oikeudellinen status, jossa aine tai esine lakkaa olemasta jätettä, kun se on käynyt läpi kierrätys- tai muun hyödyntämistoimen ja täyttää jätelain (646/2011) 5 b §:n mukaiset kriteerit: erityinen käyttötarkoitus, markkinat tai kysyntä, käyttötarkoituksen tekniset vaatimukset ja tuotelainsäädännön mukaisuus sekä haitattomuus terveydelle ja ympäristölle. EEJ-statuksen voi saavuttaa kolmella tavalla: 1) noudattamalla EU-tason tuotekohtaista asetusta, 2) noudattamalla kansallista asetusta tai 3) hakemalla tapauskohtaisen päätöksen ympäristölupaviranomaiselta. Jätestatuksen päätyttyä materiaalia koskee tuotelainsäädäntö, kuten EU:n rakennustuoteasetus ((EU) 305/2011, uusin muutos (EU) 2024/3110), rakennustuotteiden tuotehyväksyntälaki (954/2012) sekä REACH-asetus ((EY) N:o 1907/2006).

Elinkaari (life cycle)

Tuotteen, materiaalin tai palvelun vaiheet raaka-aineiden hankinnasta ja prosessoinnista valmistukseen, kuljetuksiin, jakeluun, käyttöön sekä käytöstä poistamiseen, uudelleenkäyttöön, kierrätykseen, muuhun hyödyntämiseen tai loppukäsittelyyn. Ks. LCA.

Elinkaariarviointi

Ks. LCA

Elinvoimakeskus

Valtion aluehallinnon uudistuksessa perustettiin kymmenen Elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetun lain (531/2025) mukaista elinvoimakeskusta entisten 15 ELY-keskuksen pohjalta. Elinvoimakeskukset hoitavat mm. elinkeinoihin, maaseutuun, liikenteeseen, ympäristöön ja luonnonvaroihin liittyviä tehtäviä. Elinvoimakeskukset aloittivat toimintansa 1.1.2026. ELY-keskusten ympäristönsuojelun valvontatehtävät siirrettiin Lupa- ja valvontavirastoon (LVV). Virasto hoitaa mm. ohjaus-, lupa- ja valvontatehtäviä.

ELY-keskus

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Nykyisin Lupa- ja valvontavirasto. Aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten tehtävät koottiin valtakunnalliseksi lupa- ja valvontavirastoksi alkaen 1.1.2026, ks. Elinvoimakeskus.

EN

Eurooppalaisesta standardoinnista annetun asetuksen (EU) N:o 1025/2012 mukaisen Euroopan standardointikomitean (CEN) laatima eurooppalainen standardi.

EoW (EEJ)

End-of-Waste ks. EEJ

EPD (Environmental Product Declaration)

Tuotteen ympäristöseloste, joka on EN 15804 -standardin mukainen kolmannen osapuolen todentama elinkaariarvioinnilla tuotettu kuvaus tuotteen erilaisista ympäristövaikutuksista.

ETA (European Technical Assessment, aiempi European Technical Approval)

Eurooppalainen tekninen arviointi (ETA), CE-merkinnän vapaaehtoinen polku, riippumaton Euroopan laajuinen menettely standardoimattomien rakennustuotteiden olennaisten suorituskykyominaisuuksien arvioimiseksi.

Etusijajärjestys

Jätedirektiivin 2008/98/EY 4 artiklan ja jätelain (646/2011) mukainen jätehierarkia. Ensisijaisesti on vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. Jos jätettä kuitenkin syntyy, jätteen haltijan on ensisijaisesti valmisteltava jäte uudelleenkäyttöä varten tai toissijaisesti kierrätettävä se. Jos kierrätys ei ole mahdollista, jätteen haltijan on hyödynnettävä jäte muulla tavoin, mukaan lukien hyödyntäminen energiana. Jos hyödyntäminen ei ole mahdollista, jäte on loppukäsiteltävä.

Harmonisoitu tuotestandardi / yhdenmukaistettu standardi

Harmonisoitu tuotestandardi eli hEN on eurooppalaisen standardisoimisjärjestön CENin laatima CE-merkintään johtava tuotestandardi, joka on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä. Se määrittää tuoteryhmäkohtaisesti tuotteilta selvitettävät ominaisuudet, valmistuksen laadunvalvonnan vaatimukset ja CE-merkinnässä ilmoitettavat tiedot. Kun tuote kuuluu hEN-standardin soveltamisalaan ja siirtymäaika on päättynyt, CE-merkinnän käyttö on pakollista, jotta tuotetta saa saattaa EU-markkinoille.

hasu (aiempi HaSu)

Happamat sulfaattimaat ovat maaperässä luonnollisesti esiintyviä rikkipitoisia maalajeja. Sulfaattimaassa voi olla sekä hapettunut maakerros (todellinen / aktiivinen hapan sulfaattimaa) että hapettumaton sulfidirikkipitoinen maakerros (potentiaalinen hapan sulfaattimaa) tai vain toinen näistä. Hapettunut maakerros syntyy potentiaalisesti happaman sulfaattimaan joutuessa kosketuksiin ilmakehän hapen kanssa, jolloin sulfidit alkavat hapettua ja todellinen hapan sulfaattimaa syntyy.

Hiilijalanjälki (carbon footprint)

Tuotteen tai palvelun elinkaaren aikana syntyvien kasvihuonekaasujen summa. Kuvaa tuotteen koko elinkaaren aikana syntyneitä kasvihuonekaasupäästöjä. Hiilijalanjälki ilmaistaan yleensä hiilidioksidiekvivalentteina (CO2-ekv. tai CO2e) massaa (tonnia, kilogrammaa) tai muuta yksikköä kohden.

Hiilikädenjälki (carbon handprint)

Tuotteen tai palvelun elinkaaren aikana syntyvien absoluuttisten ilmastohyötyjen summa muunnettuna hiilidioksidiekvivalenteiksi. Kuvaa tuotteen, prosessin tai palvelun ilmastohyötyjä eli päästövähennyspotentiaalia. Korostaa myönteisiä päästövaikutuksia tulevaisuudessa hiilijalanjäljen keskittyessä kielteisiin päästövaikutuksiin nyt. Hiilikädenjälkeen voidaan vaikuttaa esimerkiksi parantamalla energiatehokkuutta tai tekemällä ilmastomyönteisiä raaka-ainevalintoja.

Hiilineutraalisuus

Kasvihuonekaasupäästöjä tuotetaan vain sen verran kuin niitä pystytään sitomaan. Hiilineutraalin tuotteen tai systeemin hiilijalanjälki koko elinkaaren ajalta on nolla.

Hiilinielu

Toiminto, joka poistaa ilmakehästä hiilidioksidia. Hiilinielu voi olla joko luonnollinen (kuten kasvava metsä), kemiallinen (kuten betonin karbonatisoituminen) tai keinotekoinen (kehitettävät teknologiat).

Hyödyntäminen (recovery)

Toimi, jonka pääasiallisena tuloksena jätettä voidaan käyttää hyödylliseen tarkoitukseen joko tuotantolaitoksessa tai yleensä taloudessa korvaamalla muita materiaaleja, joita olisi muutoin käytetty erityiseen tarkoitukseen, tai jätteen valmistelemista tällaista tarkoitusta varten (jätedirektiivi 2008/98/EY). Toimi voi olla esim. jätteen hyödyntäminen energiana tai jätteen valmistaminen polttoaineeksi tai maantäyttöön käytettäväksi aineeksi.

Hyödyntämisaste (rate of recovery)

Hyödynnetyn jätteen osuus syntyneestä tai käsitellystä jätemäärästä. Hyödyntämisaste eroaa kierrätysasteesta siten, että hyödyntämiseksi lasketaan materiaalina hyödyntämisen lisäksi myös energiana hyödyntäminen.

Hyötykäyttö

Termi, jota ei ole lainsäädännössä ja jota ei tule käyttää, kun tarkoitetaan hyödyntämistä. ks. Hyödyntäminen.

Indikaattori

Indikaattoreita käytetään yksinkertaistamaan monimutkaisia ilmiöitä koskevaa tietoa helpommin ymmärrettävään muotoon ja niiden avulla voidaan myös seurata ilmiöiden muuttumista ajan kuluessa. Ympäristövaikutusindikaattorit kuvaavat ympäristövaikutusten suuruutta.

Infrarakentaminen

Infrarakentaminen on infrastruktuurin rakentamista. Infrarakentamiseen kuuluvat yhteiskunnan toimimisen kannalta välttämättömät tekniset rakenteet kuten kadut, tiet, radat, tunnelit ja sillat.

Jäte (waste)

EU:n toimivaltaan kuuluvan määritelmän mukaan jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä (jätelaki 646/2011, jätedirektiivi 2008/98/EU).

Jätehierarkia

Ks. etusijajärjestys

Jäteluettelo (European List of Waste, LoW)

Komission päätöksen 2000/532/EY mukaiset EU- ja ETA-alueilla sitovat jäteluettelon mukaiset EWC-koodeilla ryhmitellyt jätteet luokitellaan niiden syntytavan, koostumuksen tai muun tekijän pohjalta. Suomessa valtioneuvoston antama asetus jätteistä (liite 3) pohjautuu EY:n komission konsolidoituun päätökseen Euroopan jäteluettelosta (2000/532/EY).

Jätteen haltija

Jätteen tuottaja, kiinteistön haltija tai toiminnan järjestäjä taikka muu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka hallinnassa jäte on (jätelaki 646/2011).

Jätteen kierrätys (recycling)

Jätemateriaalin kierrätyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa jäte valmistetaan tuotteeksi, materiaaliksi tai aineeksi joko alkuperäiseen tai muuhun tarkoitukseen. Materiaalin kierrätyksenä ei pidetä jätteen hyödyntämistä energiana eikä jätteen valmistamista polttoaineeksi tai maantäyttöön käytettäväksi aineeksi (jätedirektiivi 2008/98/EY).

Jätteen käsittely (treatment)

Jätteen hyödyntäminen tai loppukäsittely, mukaan lukien hyödyntämisen tai loppukäsittelyn valmistelu.

Jätteen tuottaja (waste producer)

Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka toiminnassa syntyy jätettä tai jonka esikäsittely-, sekoittamis- tai muun toiminnan tuloksena jätteen ominaisuudet tai koostumus muuttuvat (jätelaki 646/2011).

Jätteen uudelleen käyttö (re-use / reuse)

Tuotteen tai sen osan käyttämistä uudelleen samaan tarkoitukseen kuin mihin se on alun perin suunniteltu (jätelaki 646/2011).

Jäännöstuote (production residue)

Materiaali, jota ei ole tuotettu tarkoituksellisesti tuotantoprosessissa, mutta joka ei välttämättä ole jätettä (Komission tiedonanto, KOM(2007) 59 lopullinen).

Kaivannaisjäte (extractive waste)

Kaivannaisjätedirektiivissä 2006/21/EY määritelty jäte, jota muodostuu kallio- tai maaperässä luonnollisesti esiintyvän orgaanisen tai epäorgaanisen aineen irrotuksessa rikastamisessa, muussa jalostamisessa ja varastoinnissa. Kaivannaisjäte luokitellaan pysyväksi, tavanomaiseksi tai vaaralliseksi jätteeksi. Luokitteluperusteet ovat jätelaissa ja -asetuksessa sekä valtioneuvoston asetuksessa kaivannaisjätteistä (190/2013).

Kaivumaa

Rakentamisen yhteydessä kaivettava, siirrettävä, palautettava tai muualle kuljetettava maa- tai kiviaines.

Keinokiviaines

Keinokiviaineksia ovat terästeollisuuden kuonista valmistetut murskeet ja hiekat, yhdyskuntajätteenpolton pohjakuonasta jalostetut kiviainekset, vaahtolasimurske, tuhkarakeet ja muut mineraaliset jätemateriaalit.

Kemiallinen yhteensopivuus

Rakenteissa käytettävien materiaalien tulee olla keskenään kemiallisesti yhteensopivia. Uusiomateriaalin mahdollinen haitallinen vaikutus muihin materiaaleihin tai rakenteisiin selvitetään etukäteen.

Kierrätys (recycling)

Ks. jätteen kierrätys

Kierrätysalue

Kierrätysalueella tarkoitetaan kaivumaiden, kiviainesten ja purkumateriaalien, joka kierrätetään tai tullaan kierrättämään jätedirektiivin liitteen II R-koodiston mukaisesti, välivarastointiin ja käsittelyyn käytettävää aluetta.

Kierrätysaste (rate of recycling)

Kierrätysaste kertoo, kuinka suuri osuus syntyvästä jätteestä ohjataan materiaalina hyödynnettäväksi. Ilmoitetaan yleensä painoprosenttina eli osuutena tuotetun jätteen kokonaispainosta. Mitä enemmän materiaalia saadaan kiertämään, sitä korkeampi aste. Uudelleenkäyttöön valmistelu lasketaan mukaan kierrätysasteeseen, koska tällöin materiaali tai tuote on hetkellisesti jätettä. 

Kierrätyskasvualusta

Kierrätyskasvualustalla tarkoitetaan maa-aineksia, jotka hyödynnetään saman tai uuden kohteen kasvualustoissa. Kierrätykseen otettavat kasvualustat voivat olla talteenottohetkellä luonnontilaisia, viljelykäytössä olleita tai viheralueiden istutusalustoina käytettyjä.

Kiertotalous (circular economy)

Kiertotalous on resurssien tehokkaaseen käyttöön perustuva talousmalli, jonka tavoitteena on käyttää luonnonvaroja säästeliäästi, säilyttää tuotteiden ja materiaalien arvo kierrossa mahdollisimman pitkään sekä minimoida tuotannosta ja kulutuksesta syntyvän hukan ja jätteen määrä. Kiertotalous on vastakohta perinteiselle lineaariselle taloudelle.

Kiertotalousratkaisu

Ratkaisu, jolla vähennetään hukkaa, pidetään materiaalit kierrossa käyttämällä uudelleen ja kierrättämällä, korvataan uusiotumattomat materiaalit uusiutuvilla.

kika

Ks. kierrätyskasvualusta.

Kiviaines

Rakentamisessa käytettävä rakeinen materiaali. Kiviaines voi olla luonnon kiviainesta, keinokiviainesta tai uusiokiviainesta. Luonnon kiviaines voi olla kalliosta tai soraesiintymistä peräisin.

KTYS

Kunnallistekninen yleissuunnitelma, joka laaditaan yleensä kaavoituksen tueksi. Suunnitelma käsittää yleensä liikennejärjestelyjen, kulkuväylien, vesihuollon, viherympäristön sekä hulevesien johtamisen ja hallinnan periaateratkaisut.

Kuivastabilointimenetelmä

Syvästabilointimenetelmä, jossa maa-aineksen rakenne hajotetaan mekaanisesti sekoitinkärjellä ja paineilmalla kuivana syötetty sideaine sekoitetaan maa-ainekseen. Vrt. märkästabilointimenetelmässä, jota ei käytetä Suomessa syvästabiloinnissa, sideaine sekoitetaan veteen ja seos pumpataan sekoitinkärkeen.

Kynnysarvo

Kynnysarvo on pima-asetuksen mukainen haitallisen aineen pitoisuusarvo, jonka ylittyessä maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava. Alueilla, joilla taustapitoisuus on kynnysarvoa korkeampi, arviointikynnyksenä pidetään taustapitoisuutta. (VNa 214/2007).

Käsittely (treatment)

Hyödyntämis- tai loppukäsittelytoimi, mukaan lukien hyödyntämisen tai loppukäsittelyn valmistelu (jätedirektiivi 2008/98/EY 3 artiklan 14) kohta).

Käyttöturvallisuus

Uusiomateriaalien, kuten muidenkin rakennusmateriaalien, varastoinnissa, käsittelyssä ja käytössä tulee tunnistaa ja ottaa huomioon materiaalien mahdolliset terveys-, turvallisuus- ja ympäristövaikutukset. Niistä irtoava pöly tai niiden vesiliuos saattavat esimerkiksi ärsyttää silmiä ja limakalvoja sekä aiheuttaa herkistymistä ja iho-oireita. Uusiomateriaalien käytön mahdolliset haitalliset vaikutukset tulee tuntea ja ottaa huomioon niin, että voidaan ehkäistä käytöstä aiheutuvia haittoja ympäristölle, terveydelle ja turvallisuudelle.

Käyttöturvallisuustiedote (Safety Data Sheet, SDS)

CLP-asetuksen (EY) N:o 1272/2008 ja REACH-asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteen II mukainen asiakirja, jolla välitetään tietoa aineen tai seoksen ominaisuuksista, riskeistä sekä turvallisesta käyttötavasta. Velvoite tiedotteen toimittamisesta perustuu EU:n kemikaalien käyttöä sääntelevään REACH-asetukseen. Tiedote on toimitettava vaarallisista, myrkyllisistä, biokertyvistä ja erittäin hitaasti hajoavista aineista ja seoksista. Lisäksi käyttöturvallisuustiedote on toimitettava pyydettäessä tietyistä muista aineista.

L/S-suhde

Liukoisuustestissä uuttoon käytetyn vesimäärän (L) suhde kiinteän materiaalin määrään (S).

LCA (life cycle assessment)

Elinkaariarviointi on standardoitu menettely tuotteen tai palvelun elinkaaren aikana vaatimien resurssien ja ympäristövaikutuksien analysoimiseen ja arvioimiseen koko elinkaaren aikana. Elinkaariarvioinnin toteuttamista varten laadituissa standardeissa (SFS-EN ISO 14040-sarja) kuvataan periaatteet ja pääpiirteet arvioinnin toteuttamiseksi. Tarkemmat vaatimukset esitetään standardissa SFS-EN ISO 14044.

LCC (life cycle costing)

Elinkaarikustannusten arviointi, materiaalin koko elinaikana aiheutuvat kustannukset. Menetelmä on standardoitu rakennusten osalta SFS-EN ISO 15686-5:2017 -standardissa.

Loppusijoitus (Disposal)

Jätedirektiivin liitteen I D-koodiston mukainen toimi, joka ei ole hyödyntämistä, vaikka toimen toissijaisena seurauksena olisi aineiden tai energian talteenotto. Materiaalin poistaminen talouden kierrosta sijoittamalla se esimerkiksi maankaatopaikalle.

LSL

Luonnonsuojelulaki 9/2023.

Luonnonkiviaines

Rakentamisessa käytettävä rakeinen mineraalimateriaali. Luonnonkiviaines voi olla kalliosta tai soraesiintymistä peräisin.

Luontainen pitoisuus

Aineen geologinen pitoisuus maa-aineksessa, kun siinä ei ole mukana ihmisen vaikutusta.

LVV

Lupa- ja valvontavirasto on valtakunnallinen ja monialainen viranomainen, joka hoitaa valtion lupa-, valvonta- ja ohjaustehtäviä. Toiminta on käynnistynyt 1.1.2026 osana valtion aluehallinnon uudistusta.

Läpivirtaustesti (”kolonnitesti”)

Testimenetelmä, jolla tutkitaan läpivirtaavaan uuttonesteeseen materiaalista liukenevia aineita. SFS-EN 14405:2017 (CEN) Characterization of waste. Leaching behaviour test. Up-flow percolation test.

Maa-aines

Kallio- tai maaperän aines, joka on kaivettu (= irrotettu) rakentamisen yhteydessä. Maa-aines voi olla orgaanista tai epäorgaanista tai niiden seosta.

Maantäyttö

Hyödyntämistoimi, jossa soveltuvaa vaaratonta jätettä käytetään louhittujen alueiden kunnostamisessa tai maisemointiin liittyvissä maarakennustöissä. Maantäyttöön käytettävällä jätteellä on korvattava materiaaleja, jotka eivät ole jätettä, sen on sovelluttuva edellä mainittuihin tarkoituksiin ja sen käyttö on rajattava siihen, mikä on ehdottoman tarpeellista kyseisten tarkoitusten toteuttamiseksi. (Jätedirektiivi 2008/98/EY).

Maarakentaminen

Maarakentaminen on osa laajempaa infrarakentamisen kokonaisuutta. Maarakentamisella tarkoitetaan kaikkea rakentamiseen (infra- ja talonrakennus) liittyvää maansiirtämistä, louhimista, aluskasvillisuuden poistoa ja viherrakentamista sekä penkereen ja sitomattomien rakennekerrosten rakentamista.

MARA-asetus

Eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa annettu valtioneuvoston asetus (843/2017, MARA-asetus). MARA-asetuksen tarkoituksena on edistää jätteiden hyödyntämistä määrittelemällä edellytykset, joiden täyttyessä asetuksessa tarkoitettujen jätteiden käyttöön maarakentamisessa ei tarvita ympäristölupaa. MARA-asetuksen ”Soveltamisohje” (2.7.2019) on laadittu yhtenäistämään ja selkeyttämään asetuksen käytännön toimeenpanoa ja tulkintaa (ohje ei ole oikeudellisesti sitova).

MASA-asetus

Vuodesta 2015 valmisteltu ehdotus uudeksi valtioneuvoston asetukseksi, joka koskisi maa-ainesjätteen hyödyntämistä maarakentamisessa (ns. MASA-asetus). Hallituksen esitys ja asetus on tarkoitus antaa syysistuntokaudella 2027.

Massakoordinaatio

Maa- ja kiviainesten hallintaa, jolla tunnistetaan lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä rakentamisessa tarvittavat ja muodostuvat massavirrat. Massakoordinaation ensisijainen tehtävä on ohjata massavirtoja suoraan syntypaikaltaan seuraavaan käyttökohteeseen. Seuraava vaihtoehto on ohjata massavirta välivaraston tai jalostamistoimenpiteiden kautta hyötykäyttökohteeseen. Massakoordinaation tehtävä on myös ennakoivasti ennustaa massavirtoja, seurata ja ohjata tulevien käyttökohteiden suunnittelua ja rakentamista sekä ylläpitää ajantasaista massojen määrä- ja laatutietoa.

Massakoordinaattori

Massakoordinaattori vastaa massojen koordinoinnista, sekä massaperiaatteiden ja toimenpideohjelman toteuttamisesta.

Massatasapaino

Hankkeella syntyvien ja hankkeella tarvittavien maa-ainesten suhde. Maa-ainesten siirrot, hyödyntäminen ja loppusijoittaminen toteutetaan määritettävän alueen sisällä (esim. yleiskaava-alue tai väylähanke), jotta kuljetusmatkat saadaan mahdollisimman vähäiseksi. Massatasapainossa pyritään siihen, että alue on mahdollisimman omavarainen maa-aineshuollon suhteen.

Materiaalina hyödyntämisen aste (Material recovery rate)

Materiaalina hyödyntäminen sisältää uudelleenkäytön valmistelun, kierrätyksen ja maantäyttönä hyödyntämisen, muttei energiana hyödyntämistä.

Materiaalitehokkuus

Materiaalitehokkuus on resurssitehokkuuden osa ja tarkoittaa tuotteiden ja palveluiden valmistamista mahdollisimman pienillä materiaalipanoksilla sivuvirtoja, uudelleenkäytettäviä osia ja kierrätettyä materiaalia ensisijaisesti hyödyntäen. Materiaalitehokkuus sisältää kaikki muutokset, jotka liittyvät pienenevään materiaalien käyttämiseen ja prosessointiin. Samalla tuotteen tai palvelun haitallisia ympäristövaikutuksia pyritään vähentämään koko sen elinkaaren aikana.

MRA / MRL / RakL

Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999, jätetty voimaan) / Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999, rakentamista koskevat pykälät kumottu, nimike muutettu alueidenkäyttölaiksi). Rakentamisesta säädetään 1.1.2025 alkaen rakentamislaissa (751/2023). Alueidenkäyttölain uudistus on käynnissä ja uuden lain (kaavojen toteuttamisesta annettu laki) on tarkoitus astua voimaan 1.1.2027.

Pilaantumaton maa-aines

Kaivettu maa-aines, jonka haitta-ainepitoisuus ei ylitä minkään aineen osalta kynnysarvoa. Määritelmä on tarkoitettu käytettäväksi maaperän kunnostustarvetta arvioitaessa. Vrt. PIMA-asetus.

Pilaantunut maa-aines, pima

Kaivettu maa-aines, jonka yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää PIMA-asetuksessa alemman ohjearvon tai joka on pilaantunut muulla, esimerkiksi hajuhaitan, perusteella. Määritelmä on tarkoitettu käytettävän maaperän kunnostustarvetta arvioitaessa. Vrt. PIMA-asetus.

PIMA-asetus

Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annettu valtioneuvoston asetus (214/2007).

Purkumateriaali

Rakentamislaissa (751/2023) säädetystä rakentamis- tai purkutoiminnassa syntyvät mineraaliset ainekset, kuten betoni, kevytbetoni, tiili ja asfaltti (VNA (978/2021) 25-28 §, YMA (216/2015), YMA (1089/2024)). Purkumateriaaleista voidaan valmistaa uusiomateriaaleja, kun materiaali täyttää käyttötarkoitukseen ja ympäristökelpoisuuteen liittyvät vaatimukset.

Päästökompensointi

Yritys, organisaatio, kunta tai yksityishenkilö voi saavuttaa hiilineutraaliuden kompensoimalla vapaaehtoisesti ne päästöt, joita se ei voi omilla toimillaan vähentää. Kompensointikohteina voi olla vähähiilisten ratkaisuiden edistäminen muualla tai hiilensidonnan kasvattaminen esimerkiksi metsityshankkeilla. Kompensointi on tarkoitettu viimesijaiseksi keinoksi sen jälkeen, kun on tehty kaikki kohtuulliset omat toimet päästöjen välttämiseksi ja vähentämiseksi.

Päästölaskenta

Esimerkiksi rakennushankkeesta aiheutuvien päästöjen arvioiminen. Päästölaskennassa huomioon otettavien päästöjen laajuus vaihtelee tapauskohtaisesti. Myös elinkaariarviointi ja hiilijalanjälkilaskenta ovat päästölaskentaa, mutta päästölaskenta voi olla myös suppeampi ja kattaa esimerkiksi vain tietyn osan tarkasteltavan kohteen elinkaaresta.

Rakennus- ja purkujäte

Jäteluettelon 2000/532/EY pääkohdassa 17 tarkoitettu jäte, joka on yksilöity siihen kuuluvissa alakohdissa. Rakennus- ja purkujäte tarkoittaa rakennus- ja purkutoiminnasta syntyvää tai yli jäänyttä ainetta / esinettä, joka poistetaan, aiotaan poistaa tai ollaan velvollinen poistamaan käytöstä. Rakennus- ja purkujätettä syntyy työmailla, joilla tehdään rakennus-, kunnostus-, kaivu- tai purkutöitä.

Rakennustuote

Rakennustuoteasetuksessa rakennustuotteella tarkoitetaan CE-merkittyä tuotetta tai tuotejärjestelmää, joka valmistetaan ja saatetaan markkinoille käytettäväksi pysyvinä osina rakennuskohteissa tai -osissa. Asetuksessa tuotteella tarkoitetaan kaikkia kohteessa pysyvästi käytettäviä materiaaleja, riippumatta siitä ovatko ne jätelainsäädännön mukaisia tuotteita tai jätteitä.

Rakenteesta poistettava jäte

Maarakenteita parannettaessa tai purettaessa voidaan joutua poistamaan rakenteisiin sijoitettuja jätteitä. Poistettavat jätteet voidaan käyttää uudelleen, jos siihen on ympäristölupa tai jos jätteet on sijoitettu rakenteeseen MARA-asetuksen (VNa 843/2017) mukaisesti ja uudelleenkäyttö täyttää asetuksen edellytykset tai jos jäteellä on EEJ-status.

Ravistelutesti

Testi, jossa selvitetään ravistelun avulla uuttonesteeseen materiaalista liukenevien aineiden liukoisuutta (SFS-EN 12457-3).

REACH-asetus (Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of Chemicals)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista. Asetus tuli voimaan 1.6.2007, ja se on suoraan jäsenmaita sitovaa lainsäädäntöä.

Resurssitehokkuus

Resurssitehokkuudessa luodaan enemmän vähemmällä eli tuotetaan enemmän lisäarvoa vähemmillä panoksilla. Resurssitehokkuus sisältää materiaalin ja energian käytön lisäksi ilman, veden, maan ja maaperän käytön. Resurssitehokkuus pitää sisällään materiaalitehokkuuden.

RS, rakennussuunnitelma

Rakennussuunnitelma

Sideaine

Maaperän tai jätteen stabiloinnissa käytettävä kemiallisesti reaktiivinen materiaali tai materiaaliseos (esim. sementti, kalkki, kipsi ja kuona).

Sideaineresepti

Maaperän tai jätteen stabiloinnissa käytettävä sideaineresepti määrittää käytettävän sideaineen tyypin ja määrän (kg/m3).

Sidottu päällysrakennekerros

Tien tai kadun päällysrakenteen rakennusosa, jossa kiviaines on sidottu yhteen sideaineella, kuten bitumilla tai sementillä. Suomessa sidottuja päällysrakennekerroksia ovat asfalttipäällysteet ja stabiloidut kiviaineskerrokset.

Sivukivi

Kiveä, joka joudutaan poistamaan varsinaisen malmin tai käyttökiven saavuttamiseksi ja hyödyntämiseksi. Sivukivi on jätettä, joten sen hyödyntämiseen tarvitaan ympäristölupa.

Sivutuote (by-product)

Aine tai esine ei ole jäte vaan sivutuote, jos se syntyy sellaisessa tuotantoprosessissa, jonka ensisijaisena tarkoituksena ei ole tämän aineen tai esineen valmistaminen. Sivutuote ei ole jätettä eikä sen sääntelyyn sovelleta jätelakia. Sivutuote rinnastetaan tuotteeseen ja se kuuluu kyseistä tuotetta säätelevien tuotesäännösten piiriin. Aine tai esine on sivutuote vain, jos kaikki seuraavat kriteerit täyttyvät: 1) jatkokäytöstä on varmuus, 2) ainetta tai esinettä voidaan käyttää suoraan sellaisenaan tai sen jälkeen, kun sitä on muunnettu enintään tavanomaisen teollisen käytännön mukaisesti, 3) aine syntyy olennaisena osana tuotantoprosessia ja 4) aine tai esine täyttää sen suunniteltuun käyttöön liittyvät tuotetta sekä ympäristön- ja terveydensuojelua koskevat vaatimukset eikä sen käyttö kokonaisuutena arvioiden aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. (Jätelaki 646/2011) Ennen Jätelakia 2011 termillä ”sivutuote” tarkoitettiin usein ”uusiomateriaalia”.

Suoritustasoilmoitus DoP (Declaration of Performance)

Suoritustasoilmoituksessa ilmoitetaan mm. tuotteen yksilöintiä ja valmistajaa koskevat tiedot, sekä lisäksi CE-merkinnän kattamat tuotteen tekniset ominaisuustiedot EU-komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 574/2014 mukaisesti. Tuotteen ominaisuuksista on ilmoitettava arvo tai luokka kaikille niille ominaisuuksille, joille sen markkina-alueella (kotimaassa, siis Suomessa) on voimassa viranomaisvaatimuksia. Valmistaja laatii suoritustasoilmoituksen ja vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. Se on laadittava kaikille CE-merkittäville rakennustuotteille. Vrt. rakennustuoteasetus.

Taustapitoisuus

Ks. kynnysarvo.

Tuote (product)

Tuote on valmistajan tai maahantuojan markkinoille saattama aineellinen hyödyke, esimerkiksi lopputuote, tarvike tai välituotteena raaka-aine. Tuotteella on myös määrätty elinkaari: määrittelyvaihe, suunnittelu, valmistus, huolto ja kunnossapito, ja poisto jätteeksi tai uudelleenkäyttöön. Komission tiedonannon (KOM (2007) 59 lopullinen) mukaan tuotteella tarkoitetaan kaikkea tuotantoprosessissa tarkoituksellisesti tuotettavaa materiaalia.

Tuotteen jakelija, materiaalitoimittaja

Tuotteen ammattimainen myyjä tai muu taho, joka tarjoaa tuotteen käyttäjän saataville.

Tuotteistamaton sideaine, ei kaupallistettu sideaine

Sideaineena käytettävä materiaali, jolla on jätestatus (esim. jätepohjainen materiaali) ja jota ei ole tuotteistettu sideainekäyttöön. Tuotteistamattoman sideaineen käyttämiseen tarvitaan ympäristölupa tai sen tulee tapahtua jonkin muun lainsäädännöllisen reitin (esim. MARA-asetus 843/2017 soveltuvin osin) puitteissa.

Tuotteistaminen

Uusiomateriaalin tuotteistamisella tarkoitetaan uusiomateriaalin kehittämistä kaupalliseksi tuotteeksi. Kaupallistettu rakennustuote voi olla jätelainsäädännön mukaisesti jätettä, jos materiaalin jätestatus ei ole päättynyt eikä sitä ole luokiteltu sivutuotteeksi. Tuotteistamiseen kuuluu mm. materiaalin ominaisuuksien selvittäminen, suunnittelu- ja työohjeiden laatiminen, tuote-esitteiden laatiminen sekä tarvittavien laadunvarmistuskäytäntöjen kehittäminen. Uusiomateriaalin valmistaja tai toimittaja vastaavat sen tuotteistamisesta.

Tuotteistettu sideaine, kaupallinen sideaine

Kaupallinen sideaine voi olla primääriraaka-ainetta, se voi olla uusiomateriaalia tai se voi olla niiden sekoitus. Tuotteistettu kaupallinen sideaine ei sisällä jätettä ja sitä voidaan käyttää ilman ympäristölupaa.

Täyteaine (syvästabilointi)

Täyteaineen reaktiivisuus on vähäinen tai sitä ei ole, mutta se edistää sideainereaktiota ja siten lisää syvästabiloidun materiaalin lujuutta. Täyteaine voidaan syöttää kuivana painesyöttimen kautta (esim. kuiva heikosti reaktiivinen tuhka) tai se voidaan sekoittaa kosteana suoraan massastabiloitavan runkoainekerroksen pinnalle (esim. kasavarastoitu kostea tuhka).

Uudelleenkäyttö (re-use / reuse)

Jätelaissa (646/2011) uudelleenkäytöllä tarkoitetaan tuotteen tai sen osan käyttämistä uudelleen samaan tarkoitukseen kuin mihin se on alun perin suunniteltu.

Uusiokiviaines

Tuotestandardissa SFS-EN 13242 uusiokiviaineksella tarkoitetaan kiviainesta, joka on valmistettu aikaisemmin rakentamisessa käytetystä epäorgaanisesta aineesta, esimerkiksi betonimurske.

Uusiokäyttö (recycling)

Alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan poistetun tavaran, materiaalin tai jätteen hyödyntäminen esimerkiksi toisen tuotteen valmistuksessa tai jätteen käyttäminen uudelleen uudessa yhteydessä esim. uusiotuotteen raaka-aineena. Jätteen uusiokäyttönä ei pidetä jätteen hyödyntämistä energiana eikä jätteen valmistamista polttoaineeksi tai maantäyttöön käytettäväksi aineeksi.

Uusiomaarakentaminen, UUMA-rakentaminen

Maarakentamiseen soveltuvien uusiomateriaalien hyödyntäminen maarakentamisessa. Uusiomateriaaleilla voidaan korvata maarakentamisessa käytettäviä primäärisiä raaka-aineita kuten maa- ja kiviaineksia. Niitä voidaan käyttää maarakentamisessa joko sellaisenaan, sideaineena, komponentteina tai keinokiviaineksena. Uusiomateriaaleja käyttämällä vähenevät rakennushankkeiden ympäristövaikutukset.

Uusiomateriaali, UUMA-materiaali

Uusiomateriaali on yleistermi, jota käytetään tarkoitettaessa esimerkiksi ylijäämämaita, käytöstä poistettua materiaalia, teollisessa prosessissa tai purkutoiminnassa syntynyttä jätettä tai sivutuotetta, jotka sellaisenaan tai jalostettuna soveltuvat käytettäväksi maarakentamisessa. Uusiomateriaali-termiä ei sellaisenaan tunneta lainsäädännössä tai standardeissa. Väyläviraston kohteissa uusiomateriaaleiksi ei lueta käytöstä poistettuja väylärakenteesta tai tie- tai rata-alueelta peräisin olevia luonnon maa-aineksia.

Uusiosideaine

Syvästabiloinnin sideaine, joka sisältää uusiomateriaaleja eli sivutuote- tai jätepohjaisia teollisuuden sivuvirtoja, kuten erilaisia kuonia, lentotuhkaa tai kipsimäisiä materiaaleja. Uusiosideaine voi olla tuotteistettu tai tuotteistamaton.

Uusiutumaton luonnonvara

Luonnonvara, jota on käytettävissä vain jokin rajallinen, uusiutumaton varasto. Vrt. uusiutuva luonnonvara, jota luonnon prosessit synnyttävät jatkuvasti lisää. Maa- ja kiviainekset kuuluvat pääosin uusiutumattomiin luonnonvaroihin.

Valmistelu uudelleenkäyttöön (preparing for reuse)

Tarkistamis-, puhdistamis- tai korjaamistarkoituksessa toteutettavia hyödyntämistoimia, joiden avulla tuotteet tai tuotteiden osat, joista on tullut jätettä, valmistellaan siten, että niitä voidaan käyttää uudelleen ilman mitään muuta esikäsittelyä (jätelaki 646/2011).

VL

Vesilaki (587/2011)

VNa, VNp

Valtioneuvoston asetus, Valtioneuvoston päätös

Vähähiiliset ratkaisut

Toimivat keinoina toiminnasta aiheutuvien päästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Vähähiilisiin ratkaisuihin kuuluvat muun muassa uusiutuva energia, energiatehokkuus ja kiertotalousratkaisut.

Välivarastointi

Materiaalien tilapäinen varastointi ennen hyödyntämistä tai loppusijoitusta. Välivarastointi voi edellyttää ympäristölupaa tai ilmoitusta, jos materiaali on jätettä.

Ylempi ohjearvo

Haitallisen aineen pitoisuusarvo, jonka ylittyessä maaperää pidetään yleensä pilaantuneena alueella, jota käytetään teollisuus-, varasto- tai liikennealueena taikka muuna vastaavana alueena, ellei kohdekohtaisella riskinarvioinnilla ole toisin osoitettu. (VNa 214/2007)

Ylijäämämaa (surplus soil)

Kaivumaa, jota ei pystytä hyödyntämään rakennustoiminnassa ja se sijoitetaan maankaatopaikoille tai muille läjitysalueille. Hyödyntämisen voi estää mm. niiden heikko rakennuskelpoisuus, hankkeen massaylijäämäisyys, pilaantuneisuus tms. Jäteluettelon (2000/532/EY) kohta 17 05.

Ympäristökelpoisuus

(Jäte)materiaalin ympäristökelpoisuudella tarkoitetaan sitä, että materiaalin käytöstä ei arvioida aiheutuvan vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Ympäristökelpoisuuden arviointi edellyttää siten sekä materiaalin että materiaalin käyttäytymisen tuntemista. Ympäristökelpoisuus arvioidaan tyypillisesti erikseen määritellyn arviointimenettelyn ja siinä käytettävien arviointikriteerien avulla.

Ympäristökestävyys, ekologinen kestävyys (environmental sustainability)

Ympäristökestävyys on yksi kestävän kehityksen osa-alue. Ympäristökestävyys maarakentamisessa on osa laajempaa kestävän rakentamisen käsitettä, joka ottaa huomioon myös rakentamisen taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat. Ympäristökestävyydellä tarkoitetaan sitä, että pyritään minimoimaan hankkeesta aiheutuvat haitalliset ympäristövaikutukset ja turvaamaan luonnonvarojen kestävä käyttö, luonnon monimuotoisuuden säilyminen sekä ekosysteemien toimivuus.

Ympäristölupa

Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava ympäristölupa. Keskeisimmät ympäristölupiin liittyvät säädökset ovat ympäristönsuojelulaki (YSL) ja ympäristönsuojeluasetus (YSA). Ne määrittelevät pilaantumisen vaaraa aiheuttavat toiminnot, joille on haettava ympäristölupa. Niissä määrätään myös mm. vaatimukset lupahakemukselle ja lupapäätökselle. Ks. kohdat YSA ja YSL.

Ympäristöturvallisuus

Ympäristöturvallisuudella tarkoitetaan sellaista toiminnan tilaa, jossa toiminnan aiheuttamat ympäristöhaitat pysyvät lainsäädännön määrittelemissä rajoissa ja ympäristövahinkojen esiintyminen on epätodennäköistä ennaltaehkäisyn, viranomaisvalvonnan ja torjuntavalmiuden avulla.

Ympäristövaikutus

Ympäristövaikutuksella käsitetään hankkeen tai toiminnan aiheuttamia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia Suomessa ja sen alueen ulkopuolella. Ympäristövaikutusten on katettava lisäksi kasautuvat, lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin pysyvät ja väliaikaiset, myönteiset ja kielteiset vaikutukset sekä yhteisvaikutukset muiden olemassa olevien ja hyväksyttyjen hankkeiden kanssa. Ympäristövaikutusten määritelmä on kuvattu YVA-lain (252/2017) 2 §:ssä.

YS, yleissuunnitelma

Yleissuunnitelmassa esitetään selvitys rautatien tai maantien rakentamisen tarpeellisuudesta sekä tutkituista vaihtoehdoista, radan tai tien liikenteelliset ja tekniset perusratkaisut, sekä rautatiealueen tai tiealueen ja liikenteen arvioidut vaikutukset. Yleissuunnitelmassa esitetään radan tai tien likimääräinen sijainti.

YSA

Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (VNa 713/2014) ks. kohta Ympäristölupa.

YSL

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) ks. kohta Ympäristölupa.

YVA(-menettely)

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (252/2017) mukainen ympäristövaikutusten arviointimenettely.

YVAA (YVA-asetus)

Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (VNa 277/2017).

YVAL (YVA-laki)

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (252/2017).