Siirry sisältöön

Väitös Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulusta, rakennustekniikan laitokselta.

Vähähiilisempää syvästabilointia leikkauslujuuden määrityksen ja mitoituksen kehityksellä sekä sideainereseptin CO2-päästöjen optimoinnilla.

Syvästabilointi on laajasti maailmalla käytetty pohjanvahvistusmenetelmä, joka perustuu stabiloidun maan jäykkyyteen, vaikka suurin osa mitoituksessa käytetyistä syvästabiloinnin suunnitteluparametreista perustuu stabiloidun maan leikkauslujuuteen. Leikkauslujuuden luotettava määritys vaikuttaa pohjanvahvistus- tai pohjarakennusmenetelmän valintaan, tarvittavaan stabiloinnin laajuuteen ja sideainereseptiin (laatu ja kg/m3-maa). Syvästabiloinnin hiilidioksidipäästö on suuri, mutta stabiloinnin laajuuden ja sideainereseptin optimoinnilla voidaan merkittävästi vähentää päästöjä. 

Leikkauslujuutta on tutkittu mm. stabiloidun maan pitkäaikaiskestävyyden, liikennekuormituksen jakautumisen, stabiloitavuuskokeiden toistettavuuden, valvontakairausten ja kenttä- / laboratoriolujuuskertoimen kannalta. Laboratorio-, kairaus- ja painumamittaustulosten perusteella syvästabiloitu savi ja turve ovat pitkäaikaiskestäviä. Eurokoodin käyttöönoton myötä liikennekuormituksen intensiteetti jopa nelinkertaistui aiemmasta. Hyödyntämällä 3D FEM-mallinnusta ja leikkauslujuudesta johdettujen parametrien kehitystä, uuden liikennekuorman todettiin johtavan samaan pilarimäärään kuin aikaisempi ”staattinen” liikennekuorma.

Väitöskirjan tuloksia tullaan hyödyntämään Liikenneviraston suunnitteluohjeen tulevassa päivityksessä.