Uusiomateriaalien käytön vaikutus tiehankkeen kokonaistaloudellisuuteen, diplomityö Tuomas Cajanus

Nykyinen sosioekonominen järjestelmä perustuu pääasiassa lineaaritalouteen, jossa materiaalit ja tuotteet on perinteisesti valmistettu neitseellisistä luonnonvaroista ja hävitetty käytön jälkeen. Siirtymää lineaaritaloudesta kiertotalouteen ajavat kuitenkin useat yritykset, hallinnolliset toimijat ja instituutiot kuten EU ja Ellen MacArthur säätiö, sillä lineaaritalouden mukaisen sosioekonomisen järjestelmän on todettu johtavan luonnonvarojen loppumiseen. Suomessa on asetettu tavoitteeksi hiilineutraalisuuden saavuttaminen vuonna 2035 ja kansallisella tasolla kiertotaloudesta kaavaillaan uuden talouden perustaa.

Suomen maaperä ja ilmasto-olosuhteet ovat sellaisia, jotka edellyttävät runsasta kiviainesten käyttöä infrarakentamisessa. Suomi on Euroopan suurimpia kiviaineisten käyttäjiä asukasmäärään suhteutettuna ja infrastruktuurin vaikutus Suomen hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamisessa on merkittävä. Infrastruktuurin uudistamisen ja kehittämisen merkittävimmäksi ajuriksi taas on tunnistettu julkiset hankinnat sekä niille asetettavat vaatimukset. Väylävirastolla on näin ollen Suomen väyläverkosta vastuullisena merkittävä rooli ja vastuu toimia kiertotalouden edistäjänä omalla toimialallaan.

Tämän diplomityön tarkoituksena oli selvittää tierakentamiseen soveltuvien uusiomateriaalien ja kiertotalousratkaisujen vaikutuksia Suomen tieverkolla toteutettavien investointihankkeiden kokonaistaloudellisuuteen. Lisäksi tavoitteena oli luoda kokonaiskuva tierakentamisen kannalta olennaisten uusiomateriaalien markkinasta. Tutkimuksen tulokset perustuvat kirjallisuuskatsauksena laadittuun teoriaosuuteen, case-hankkeesta laadittuihin päästö- ja kustannuslaskentoihin, markkina-analyysiin sekä työn yhteydessä toteutettuihin asiantuntijahaastatteluihin. Työn lähtökohtana toimi tutkitun tiedon puute tiehankkeissa käytettyjen uusiomateriaalien ja kiertotalousrat-kaisujen kokonaistaloudellisista vaikutuksista.

Diplomityön tulosten perusteella uusiomateriaalien ja kiertotalousratkaisujen käytöllä saavutetaan vaihtelevia hyötyjä tiehankkeesta ja sen ominaisuuksista riippuen. Uusiomateriaalit ja kiertotalousratkaisut vaikuttavat kestävältä vaihtoehdolta uusiutumattomien materiaalien ja perinteisen rakentamisen rinnalla hyödynnettäviksi niin ympäristöllisestä kuin taloudellisestakin näkökulmasta. Työssä tutkitun case-hankkeen kohdalla saavutetut hyödyt osoittautuvat hankkeen kokoluokan vuoksi suhteellisesti pieniksi, mutta etenkin päästövähennysten kannalta merkittäviksi kustannusten pysyessä käytännössä muuttumattomina. Uusiomateriaalien markkina todettiin työssä tierakentamisen näkökulmasta vasta kehittyväksi ja merkittävää alueellista vaihtelua sisältäväksi. Lisäksi työn yhteydessä tehtiin päätelmä, jonka mukaan tierakentamisessa on työssä todennettuja hyötyjä suurempaa potentiaalia päästövähennyksille, johtuen muun muassa tierakentamisen suuresta resurssien käytöstä sekä alhaisesta uusiomateriaalien osuudesta suhteessa käytettyihin materiaaleihin.

Kirjallisuudessa, asiantuntijahaastatteluissa sekä työn tuloksissa havaittiin selkeitä yhteyksiä aiemman tutkimustiedon linkittyessä haastateltavien ajatuksiin sekä työn tuloksiin. Työssä tunnistettiin tierakentamisen kiertotalouden edistämisen merkittävimmäksi ajuriksi tilaajalähtöisyys. Myös lupaprosessien sujuvoittaminen, ammattitaidon kehittäminen, alhaalta ylöspäin suuntautuvien innovaatioiden kannustaminen, eri hankevaiheissa tehtävien vaihtoehtoarviointien sekä erilaisten urakka- ja toteutusmuotojen hyödyntäminen voivat myötävaikuttaa kiertotalouden periaatteiden omaksumiseen toimialalla. Kokonaisuutena uusiomateriaalit tierakentamisessa ovat kehittyvä ja selkeässä nosteessa oleva teema, johon liittyy runsaasti ja osittain monimutkaistakin sääntelyä.