Uusiomateriaalien käytön ohjeistuksen ja hankekäytäntöjen kehitystarpeet ja mahdollisuudet tierakentamisessa, diplomityö Sanna Torniainen

Suomessa käytetään huomattava määrä neitseellistä luonnonkiviainesta tierakentamisessa vuosittain. Uusiomateriaalien soveltuvuutta ja käyttöä tierakentamisessa on tutkittu jo kymmenien vuosien ajan ja etenkin viimeisten vuosien aikana niiden käyttö on hiljalleen kasvanut. Tutkimuksista ja erilaisista kehitysohjelmista huolimatta uusiomateriaalien käyttö ei kuitenkaan ole lisääntynyt ja laajentunut toivotulla tavalla. Käyttöpotentiaalia uusiomateriaalien hyödyntämisessä olisi huomattavasti nykyistä enemmän. Nykyistä uusiomateriaalien ohjeistusta ja käyttöä ovat pitkälti ohjanneet tavoitteet luonnon kiviainesmateriaalien säästämisestä. Tulevaisuudessa kiertotalous ja kestävä kehitys tulevat olemaan yhä merkittävämmässä roolissa.

Liikennevirasto pyrkii edelleen lisäämään uusiomateriaalien käyttöä muun muassa kehittämällä toimintatapojaan ja ohjeistustaan ja se on päättänyt laatia uuden uusiomateriaaliohjeen korvaten sillä vanhat, uusiomateriaalien käyttöä ohjeistaneet, ohjeet ja oppaat. Tämän diplomityön tavoitteena oli hankkia lähtötietoja uuden ohjeen ohjetyöhön selvittämällä ja määrittämällä uusiomateriaalien käytön ohjeistukseen ja hankekäytäntöihin liittyvät kehitys- ja tarkentamistarpeet tierakentamisessa neljän osakokonaisuuden avulla.

Yksi osakokonaisuuksista perustui valittujen 28 Liikenneviraston tieohjeen läpikäyntiin uusiomateriaalien näkökulmasta. Tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla uusiomateriaalit huomioidaan ohjeissa ja mitä kehitystarpeita, uusiomateriaalien näkökulmasta, ohjeisiin on. Tämän lisäksi tarkasteltiin, mitä kyseisten ohjeiden aihealueista voisi olla tarpeen huomioida uusiomateriaaliohjeen ohjetyössä ja mahdollisesti uusiomateriaaliohjeessa.

Kolme muuta osakokonaisuutta pohjautuivat haastatteluihin. Työhön valittiin kuusi Liikenneviraston hanketta. Jokaisesta hankkeesta haastateltiin pääsääntöisesti hankkeen eri osapuolia eli tilaajaa, suunnittelijaa, urakoitsijaa sekä materiaalitoimittajaa. Hankehaastateltavien lisäksi työssä haastateltiin eri organisaatioiden asiantuntijoita. Yhteensä haastateltavia oli 41. Haastattelujen tarkoituksena oli selvittää uusiomateriaaliohjeen kehitystarpeita hankkeilta saatujen kokemusten perusteella, uusiomateriaalirakentamisen nykykäytäntöjä Liikenneviraston hankkeilla, uusiomateriaalien kestävää käyttöä tierakentamisessa sekä Liikenneviraston uusiomateriaalien materiaalihyväksynnän käytäntöjä ja kehitystarpeita.

Ohjeanalyysin perusteella uusiomateriaalien huomioiminen nykyisissä Liikenneviraston ohjeissa on hyvin vähäistä. Uusiomateriaaleista käytetty terminologia on kirjavaa eikä yhtenäistä käytäntöä ole. Laatuvaatimuksien osalta sovelletaan pitkälti luonnonmateriaaleille esitettyjä tai hankekohtaisesti erikseen määritettyjä vaatimuksia. Useassa läpikäydyssä ohjeessa ilmeni kehitystarpeita uusiomateriaalien käytön näkökulmasta. Esiin nousi myös useita asioita, jotka on hyvä ottaa huomioon uuden ohjeen ohjetyössä.

Haastattelujen perusteella ohjeistuksella on merkittävä rooli uusiomateriaalien käytön edistämisessä. Myös hankekäytäntöjä kehittämällä ja yhtenäistämällä voidaan edistää uusiomateriaalien käyttöä ja luoda sille paremmat mahdollisuudet. Uusiomateriaalien käytön ohjeistuksen osalta suurimmat kehitystarpeet ovat terminologian ja ohjeen kohderyhmän selkeässä määrittämisessä, CE-merkinnän selkeyttämisessä, ohjeen rakenteen loogisuudessa, vastuiden sekä riskienjaon huomioimisessa, materiaalihyväksynnän kehittämisessä ja sen ohjeistamisessa sekä kestävän käytön huomioonottamisessa.

Yhtenäisiä hankekäytäntöjä uusiomateriaalien käyttöönotolle Liikenneviraston hankkeilla ei tällä hetkellä ole, mutta tarve niille on. Jo tie- tai ratasuunnitelmavaiheessa tulisi, alustavan massatarpeen selvittyä, selvittää uusiomateriaalien saatavuus ja käyttömahdollisuus hankkeella. Tarvittavat luvat tulisi myös hakea tässä vaiheessa, muiden lupien haun yhteydessä. Tällä hetkellä hankkeella käytettyjä uusiomateriaaleja ei rekisteröidä tarkasti Liikenneviraston järjestelmiin. Uusiomateriaalien tarkka rekisteröinti on tarpeen, mutta se vaatii kehittämistä ja selkeää ohjeistusta.

Työssä saatuja tuloksia tullaan hyödyntämään uuden uusiomateriaaliohjeen ohjetyössä. Tämän lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää myös muiden Liikenneviraston ohjeiden päivitystöissä.