Elinkaarinäkökulman huomioiminen infra-alan hankkeiden hankinnassa, diplomityö Susanna Suomela

Isot infra-alan hankinnat tehdään yleensä investointikustannusarvion perusteella, vaikka
elinkaarikustannuksiin perustuvilla valinnoilla voitaisiin säästää rahaa pidemmällä aikavälillä. Lisäksi ilmastonmuutos ja kiristyvät CO2-päästövähennystavoitteet ohjaavat liikenteen päästöjen vähentämisen lisäksi pohtimaan myös rakentamisen ja ylläpidon aikaisia hiilidioksidipäästöjä ja niiden vähentämistä. Diplomityön tavoitteena oli selvittää,
miten Väylävirastossa tällä hetkellä huomioidaan elinkaarinäkökulma hankintaprosessissa, ja miten elinkaariasiat voitaisiin paremmin ottaa mukaan prosessiin. Tämä tutkimus on osa siltojen elinkaarihankkeiden selvityksiä, joiden tarkoituksena on luoda toimintamalli elinkaarinäkökulman huomioimiseen hankintaprosessin tueksi.

Työn kirjallisuusselvityksessä kartoitettiin yleisesti elinkaarinäkökulman merkitystä ja
Väyläviraston hanke- ja hankintamenetelmiä. Haastatteluosiossa puolestaan kuultiin
asiantuntijoiden käytännön kokemuksia ja näkemyksiä elinkaariasioihin liittyen. Haastattelujen perusteella voitiin kartoittaa elinkaarinäkökulman huomioimisen nykytilanne,
ja lisäksi löydettiin ne esteet, jotka vaikeuttavat elinkaarinäkökulman huomioimisen
yleistymistä. Haastatteluissa tuli esiin myös paljon kehitysehdotuksia sekä yleinen positiivinen asenne, joka kannustaa elinkaariasioiden kehittämiseen ja mahdollistaa niiden
laajemman hyödyntämisen tulevaisuudessa. Tutkimuksen kolmannessa osassa testattiin
elinkaarilaskinta siltakohteessa, ja laskimen kehittämiseen liittyviä seikkoja. Lisäksi selitettiin investoinnin hiilijalanjälkeä. Tutkimuksen tuloksena saatiin suositukset siitä,
miten elinkaarinäkökulmaa kannattaisi viedä eteenpäin.

Suosituksena on, että aloitettua selvitystyötä jatketaan kehittämällä seuraavaksi elinkaaritietokantaa ja elinkaarilaskinta sekä elinkaariasiantuntijan tehtäväkuvausta laskennan ja prosessin tueksi. Työkaluja kehittämällä myös tiedonkulun ongelmaan saadaan helpotusta.

Elinkaarilaskennan ongelmaksi voi helposti muodostua monimutkaisuus. Tulisikin miettiä, mitkä asiat on otettava mukaan arviointiin, ja mitkä asiat, tai missä tilanteessa, voidaan tarpeen mukaan jättää tarkastelun ulkopuolelle. Laskentaa voitaisiin kehittää askel
kerrallaan, ja menetelmän, rutiinien ja välineiden kehittyessä elinkaariarviointi tulisi yhä
yksityiskohtaisemmaksi, tarkemmaksi ja luotettavammaksi, sekä laajasti hyödynnetyksi
alalla osana suunnittelun ja hankinnan prosessia. Olisi tärkeää saada elinkaarilaskenta
standardoitua siten, että laskelmien vertailu olisi mahdollista riippumatta laskennan tehneestä tahosta. Myös jatkotutkimusta tarvitaan vielä useilla osa-alueilla.