Valtioneuvoston asetus (591/2006) eräiden jätteiden hyödyn- tämisestä maarakentamisessa – ilmoitusmenettelyn toimivuus ja sen parantaminen

Suomessa syntyi vuonna 2011 noin 77 milj. tonnia mineraalijätteitä. Mineraalijätteet
sisältävät mm. sekalaisia rakennusjätteitä, betoni- ja tiilijätteitä, energiantuotannossa
syntyviä tuhkia ja kuonia sekä kaivostoiminnan jätteitä. Maarakentamisessa mineraali-
jätteillä on mahdollista korvata luonnonkiviaineksia.

Laitosmainen tai ammattimainen jätteen hyödyntäminen edellyttää ympäristölupaa.
Eräiden jätteiden maarakennuskäytössä ei tarvita ympäristönsuojelulain mukaista ym-
päristölupaa, vaan niiden hyötykäyttöä koskeva asia voidaan ratkaista valtioneuvoston
asetuksen (591/2006) eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (ns. Mara-
asetus) mukaisessa ilmoitusmenettelyssä. Ilmoitusmenettelyn tavoitteena on keventää
jätteiden maarakennuskäyttöä koskevaa sääntelyä ja edistää jätteiden ympäristönsuoje-
lun kannalta turvallista hyödyntämistä.

Tässä diplomityössä ilmoitusmenettelyn toimivuutta ja sen kehittämistarpeita selvitet-
tiin mm. viranomaisille ja yrityksille tehtyjen kyselyjen avulla. Työssä kerättiin tietoa
myös toteutuneesta jätteiden hyödyntämisestä. Työn tavoitteena oli tehdä kehittämis-
ehdotuksia ilmoitusmenettelyn toimivuuden parantamiseksi.

Vuosina 2006-2011 ilmoitusmenettelyllä hyödynnettiin yhteensä noin 4,2 milj. tonnia
betoni- ja tuhkajätteitä. Suurin osa hyödynnetystä jätteestä oli betonimursketta. Ilmoi-
tusmenettelyllä hyödynnetyn betoni- ja tuhkajätteen osuus oli vuonna 2010 vain noin
0,7 % sora- ja kalliokiviainesten oton kokonaismäärästä. Jätteen käyttö ilmoituksella
keskittyi Etelä-Suomeen, erityisesti pääkaupunkiseudulle.

Ilmoitusmenettely on edistänyt ja helpottanut varsinkin betonimurskeiden hyödyntä-
mistä. Tuhkien osalta ongelmana ovat usein jätteen sisältämät korkeat haitta-
ainepitoisuudet, jolloin niiden hyödyntäminen ilmoituksella ei ole mahdollista. Hyväk-
synnän jätteen hyödyntämiselle saa ilmoitusmenettelyllä keskimäärin huomattavasti
nopeammin kuin ympäristölupamenettelyn kautta.

Työssä tehdyn kyselyn perusteella Mara-asetuksen soveltamisalaan voitaisiin lisätä uu-
sia maarakennuskohteita ja jätteitä. Ilmoitusmenettelyn valvontatehtävien jakoa tulisi
tarkentaa ja asetuksen soveltamista yhtenäistää tulkintaohjeen avulla. Myös rajanveto
pienimuotoisen ja laitosmaisen tai ammattimaisen hyödyntämisen välillä kaipaisi sel-
kiyttämistä.