Valtioneuvoston asetus (591/2006) eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa – ilmoitusmenettelyn toimivuus ja sen parantaminen, diplomityö Anna Mikkola

Suomessa syntyi vuonna 2011 noin 77 milj. tonnia mineraalijätteitä. Mineraalijätteet
sisältävät mm. sekalaisia rakennusjätteitä, betoni- ja tiilijätteitä, energiantuotannossa
syntyviä tuhkia ja kuonia sekä kaivostoiminnan jätteitä. Maarakentamisessa mineraalijätteillä on mahdollista korvata luonnonkiviaineksia.

Laitosmainen tai ammattimainen jätteen hyödyntäminen edellyttää ympäristölupaa.
Eräiden jätteiden maarakennuskäytössä ei tarvita ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa, vaan niiden hyötykäyttöä koskeva asia voidaan ratkaista valtioneuvoston
asetuksen (591/2006) eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (ns. Mara-
asetus) mukaisessa ilmoitusmenettelyssä. Ilmoitusmenettelyn tavoitteena on keventää
jätteiden maarakennuskäyttöä koskevaa sääntelyä ja edistää jätteiden ympäristönsuojelun kannalta turvallista hyödyntämistä.

Tässä diplomityössä ilmoitusmenettelyn toimivuutta ja sen kehittämistarpeita selvitettiin mm. viranomaisille ja yrityksille tehtyjen kyselyjen avulla. Työssä kerättiin tietoa
myös toteutuneesta jätteiden hyödyntämisestä. Työn tavoitteena oli tehdä kehittämisehdotuksia ilmoitusmenettelyn toimivuuden parantamiseksi.

Vuosina 2006-2011 ilmoitusmenettelyllä hyödynnettiin yhteensä noin 4,2 milj. tonnia
betoni- ja tuhkajätteitä. Suurin osa hyödynnetystä jätteestä oli betonimursketta. Ilmoitusmenettelyllä hyödynnetyn betoni- ja tuhkajätteen osuus oli vuonna 2010 vain noin
0,7 % sora- ja kalliokiviainesten oton kokonaismäärästä. Jätteen käyttö ilmoituksella
keskittyi Etelä-Suomeen, erityisesti pääkaupunkiseudulle.

Ilmoitusmenettely on edistänyt ja helpottanut varsinkin betonimurskeiden hyödyntämistä. Tuhkien osalta ongelmana ovat usein jätteen sisältämät korkeat haittaainepitoisuudet, jolloin niiden hyödyntäminen ilmoituksella ei ole mahdollista. Hyväksynnän jätteen hyödyntämiselle saa ilmoitusmenettelyllä keskimäärin huomattavasti nopeammin kuin ympäristölupamenettelyn kautta.

Työssä tehdyn kyselyn perusteella Mara-asetuksen soveltamisalaan voitaisiin lisätä uusia maarakennuskohteita ja jätteitä. Ilmoitusmenettelyn valvontatehtävien jakoa tulisi
tarkentaa ja asetuksen soveltamista yhtenäistää tulkintaohjeen avulla. Myös rajanveto
pienimuotoisen ja laitosmaisen tai ammattimaisen hyödyntämisen välillä kaipaisi selkiyttämistä.